joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
(Juice)
Viime keväänä kurkkasin Facebookia kesken poikain saunaillan. Siellä mainostettiin SuomiLOVE-ohjelmaa: "Yllätä rakkaasi televisiossa." Pyydettiin lähettämään rakkaustarina, johon liittyy jokin suomalainen laulu. Mailasin välittömästi blogitekstin Blondivero* sellaisenaan YLE:lle yhteystietojen kera ja jatkoin saunomista.
Kului joitakin viikkoja ja ehdin jo unohtaa koko asian. Eräänä päivänä sain puhelun minulle tuntemattomasta numerosta. Soittaja esittäytyi ja kuulosti hyvin pitkälti telemarkkinoijalta, joten katkaisin puhelun. Kun sama numero soitti taas, hylkäsin puhelun. Sitten sain tekstarin: "Olemme kiinnostuneet tekstistäsi. Haluatko osallistua SuomiLOVE-ohjelmaan?"
Siitä alkoi kolmen kuukauden kaksoiselämä. On se kohtalaisen mutkikasta! En voinut jättää puhelintani vaimon ulottuville, yleensä pidin sitä äänettömällä (siis puhelinta, ei vaimoa). Kävin salaa Honkiniemen leirikeskuksessa haastateltavana SuomiLOVE-ohjelmaa varten. Menin mukamas kaverille tekemään rap-biisiä, mutta lainasinkin työparin auton ja karautin Honkiniemeen. Oli tuulinen sää, joten päädyimme suorittamaan haastattelun kodassa. Vuolin kiehiset, tein tulet, kerroin videokameralle blondiverosta ja omistin rakkaalleni kappaleen Paratiisiin. Hurjastelin takaisin Ähtäriin, piti ehtiä keskimmäisen mukulan kevätkirkkoon. Loikin kirkon portaat ylös kuin Rocky Balboa - juuri kun kirkonkellot soivat - ja istuin savuntuoksuisena vaimon viereen.
Eräänä elokuisena päivänä vein vaimon Helsinkiin. Olin sanonut hänelle, että ottaa sen päivän palkatonta virkavapaata. Vielä Ylen studioon astuessaan hän luuli, että menemme vain studioyleisöksi. Kuoro lauloi, bändi soitti ja Mikko Kuustonen lauloi meille kahdelle. Eipä olisi uskonut vuonna 1996, että tällaista tulee tapahtumaan, kun kaverin Cherryssä kuunneltiin Mustaa jalokiveä.
Eilen pötköttelimme vaimon kanssa hotellihuoneessa ja katsoimme itseämme telkkarista.
*http://naapurinjaakko.blogspot.fi/2013/09/blondivero.html
Kului joitakin viikkoja ja ehdin jo unohtaa koko asian. Eräänä päivänä sain puhelun minulle tuntemattomasta numerosta. Soittaja esittäytyi ja kuulosti hyvin pitkälti telemarkkinoijalta, joten katkaisin puhelun. Kun sama numero soitti taas, hylkäsin puhelun. Sitten sain tekstarin: "Olemme kiinnostuneet tekstistäsi. Haluatko osallistua SuomiLOVE-ohjelmaan?"
Siitä alkoi kolmen kuukauden kaksoiselämä. On se kohtalaisen mutkikasta! En voinut jättää puhelintani vaimon ulottuville, yleensä pidin sitä äänettömällä (siis puhelinta, ei vaimoa). Kävin salaa Honkiniemen leirikeskuksessa haastateltavana SuomiLOVE-ohjelmaa varten. Menin mukamas kaverille tekemään rap-biisiä, mutta lainasinkin työparin auton ja karautin Honkiniemeen. Oli tuulinen sää, joten päädyimme suorittamaan haastattelun kodassa. Vuolin kiehiset, tein tulet, kerroin videokameralle blondiverosta ja omistin rakkaalleni kappaleen Paratiisiin. Hurjastelin takaisin Ähtäriin, piti ehtiä keskimmäisen mukulan kevätkirkkoon. Loikin kirkon portaat ylös kuin Rocky Balboa - juuri kun kirkonkellot soivat - ja istuin savuntuoksuisena vaimon viereen.
Eräänä elokuisena päivänä vein vaimon Helsinkiin. Olin sanonut hänelle, että ottaa sen päivän palkatonta virkavapaata. Vielä Ylen studioon astuessaan hän luuli, että menemme vain studioyleisöksi. Kuoro lauloi, bändi soitti ja Mikko Kuustonen lauloi meille kahdelle. Eipä olisi uskonut vuonna 1996, että tällaista tulee tapahtumaan, kun kaverin Cherryssä kuunneltiin Mustaa jalokiveä.
Eilen pötköttelimme vaimon kanssa hotellihuoneessa ja katsoimme itseämme telkkarista.
*http://naapurinjaakko.blogspot.fi/2013/09/blondivero.html
1 kommentti:
Jeah!
Lähetä kommentti