maanantai 13. toukokuuta 2013

"When I consider your heavens, the work of your fingers, the moon and the stars, what you have set in place, what is man that you are mindful of him, the son of man that you care for him?"

Astronautti Edvin "Buzz" Aldrin siteerasi näitä raamatunjakeita vuonna 1969 paluulennolla Kuusta. 44 vuotta myöhemmin samaistun hänen ihmettelyynsä lausumalla samoja psalminjakeita. Hämmästelyni aiheuttaa pienen kerrostalon korkuinen hiidenkirnu, jonka pohjalle olemme kiivenneet jäätä pitkin (kahlattuamme ensin boksereissa). Oppaamme tulee takanani, kuulee ihmettelyni ja yhtyy siihen toistamalla psalminkirjoittajan huudahdusta siitä, mikä on ihmislapsi. Katselemme veden muovaamaa onkaloa, joka muistuttaa kirkkosalia saarnatuoleineen. Sulamisvesi on kovertanut kalliota vuosisatoja, vuosituhansia. Se on virrannut tässä jo kauan ennen kuin Psalmeja alettiin kirjoittaa. Tunnen tottavie oman pienuuteni. 

Minut herättää hengellisestä kokemuksesta kirkkosaliin kiivenneen retkeilijän kysymys: "Saaks tänne kusta? Kauhee kusihätä!" Vaikka olenkin, noin yleensä ottaen, melkoinen mielensäpahoittaja, nyt en voi kuin nauraa. Ihmiset kokevat asioita kovin eri tavoin. Olin ollut pitkästä aikaa näin hartaissa tunnelmissa, ja toisella taas oli ollut paisuntasäiliö räjähtämäisillään, eikä hän ollut kokenut olevansa missään pyhässä paikassa. Kyseinen retkeilijä oli erittäin pahoillaan, kun kerroin huvittuneena, että olin juuri ennen hänen saapumistaan siteerannut pyhiä kirjoituksia ja ollut liikuttuneessa tilassa. Sanoin, ettei ollut minkäänlaista aihetta pahoillaan olemiseen. Asiaa auttaakseni kerroin, että itse olin edellisenä yönä herättänyt erään toisen retkeläisen voimakkaalla ns. perä-äänellä. Olin maannut lattialla, venytellyt lihaksista suurimpia ja kertonut iltasaduksi  inttijuttua, joka huipentui korkealla äänellä änkytettyyn sanaan "Hu-hu-hu-huovinen!" Kun änkytin huippukohtaa, innostuin niin, että naurua purskahti entiseen tukkikämppään äänekkäästi ja molemmista päistä. Tulin siis tehneeksi kerralla kaksi asiaa, joita en ollut ennen tehnyt: pieraisin vahingossa oppilaiden kuullen ja herätin oppilaan tahattomalla pierulla. Ihmisiähän tässä vain ollaan, ei sen kummempia. Ja kuitenkin ihmeellisiä.