"Sinä olet ihminen, muistatko?"

Syksy on kauneimmillaan. Vien potkupyöräilijän perhepäivähoitoon mäen päälle. Kun pyöräillään soralla, jarrutusjälkiä eli sutareita täytyy tehdä vähän väliä (myös pojan). Monien vaiheiden* jälkeen  poika on saatu hoitoon. Eikös semmoinen sanontakin ole, että "vaikeuksien kautta hoitoon"? Pyöräilen mäen alas. Kotona häviän esikoiselle Blokuksessa 54-53. Kaksi edellistä tiistain peliaamua on päättynyt tasapeleihin sokeripalafutiksessa. Esikoinen lähtee kouluun. Teen tulen takkaan ja kannan lisää klapeja sisälle.

                                 tunkkaisia vaatteita

                              lattialta keräät ja

                           nyt on kiire

                         kello käy

                            kello käy

                               kello käy

                                   kello käy

                                      kello käy

                                  aamukahvi ruuhkassa

                               autot, bussit, tungosta

                             kello käy

                                  kello käy

                                       kello käy

                                           kello käy

                                               kello käy

   

                          sinä olet ihminen muistatko

                              (Zen Cafe)

Kiire, kyyninyys ja katkeruus yrittävät aina saada minusta niskalenkkiä ja usein erinomaisella menestyksellä. Tiistaisin tilalla on kuitenkin kirjat, kahvittelu ja koris. Kirjat kuuluvat Iso Kirja -opiston kurssiin "Ihminen ja synti". Raskaan aiheen vastapainoksi pidän pieniä tai aika isojakin taukoja. Tepastelen pihalla tai oikeastaan tilalla kuin isäntä ainakin. Täälläpäin Suomea kaikki ovat isäntiä ja tämäkin takapuolen kokoinen maapläntti on virallisissa papereissa Sysmälän tila, vaikka pinta-alaa ei ole tuhatta neliömetriä. 

Katson Jordanin, Malonen ja Stocktonin viime hetken ratkaisuja vuoden 1998 NBA-finaaleissa ja hörpin sotilaskahvia. Pyhäkoulupojan näköinen Stockton pitää pilkkanaan pienen nakkikioskin kokoisia miehiä. 

Ja sitten taas teologian pariin: synnin olemus, synnin vaikutus ihmisen ja Jumalan suhteeseen. Kuinka synnistä tulisi opettaa? Onko olemassa pienempiä ja suurempia syntejä? Mitä mieltä olen perisyntiopista? Kohennan tulta takassa ja haen lisää kahvia.

Illalla, kun rakkauden hedelmät nukkuvat tai ovat vähintään sängyssä, alkaa korisvuoro. En tiedä, tuleeko ketään muuta. Nooh, kaksi vastaan kaksi on hyvä: saa kovat pelit. Kolmestaan saa monipuolisia heittokisoja. Kahdestaan saa intensiivisiä heittokisoja ja raskaat 1vs.1 -pelit. Yksin voi treenata heittoa, ajoja korille ja hyppyjä. Voi palata nuoruusvuosiin. Leikkiä kuin lapsi.

   Sydäntäni ohjaa,

   anna minun, Herra,

   armossasi kasvaa,

   olla ihminen.

      (Virsi 509)

*1) suostuttelu, 2) keskiraskas uhkailu, 3) huumori 4) kutittelu sekä 5) mielikuvitusleikit

Myyjätär

Lähellä Pielisjoen rantaa oli pieni kioski. Siinä työskenteli myyjätär, joka oli sellaista pohjoisessa kasvatettua vaaleaa lajiketta, joka ei ollut viipyilevää tyyppiä, kuten Teboilin mainoksen* vaalea lajike, vaan pikemminkin täyteläinen ja miellyttävällä tavalla happoinen. Osasi ranskaakin. Tuo hyvännäköinen myyjätär saattoi juosta kioskivarkaan perään torille ja vaatia tätä palauttamaan anastetut tavarat.

Eräs läheisellä ylärinteellä kasvatettu, helposti lähestyttävä onnenpoika, joka oli hieman tummempaa ja suurempikokoista lajiketta, karautti usein mustalla Oivalla kioskille notkumaan ja odottamaan sulkemisaikaa. He ajelivat yhdessä joenvartta. Pielisjoen linna Niskasaaressa ja Ilosaari laguuneineen jäivät oikealle, kun nuoret kääntyivät yläjuoksulle ja ajoivat sakarapäätyisen vanhan kirjaston ohi kohti Rantakylää.

Matkan varrella punatiilisestä unkarilaisesta ravintolasta tuleva tuoksu muistutti ruuasta, johon opiskelijoilla ei ollut varaa. Usein he eivät raaskineet ostaa opiskelijaravintolan lounastakaan (2,35 euroa), vaan pyöräilivät ennemmin jokivartta kotiin keittämään mannapuuroa, söivät, köllöttelivät hetken ja pyöräilivät takaisin kampukselle lukemaan teologiaa tai pänttäämään epätoivoisesti lintujen sirkutuksia.

Se oli silloin ja nyt on nyt.

Mutta edelleenkin he näkevät toisiaan, aina silloin tällöin. Yleensä tapaamiset ovat pikaisia ja vuorosanoja vaihdetaan parikolme, yhteensä. Vuorosanojen lisäksi saatetaan vaihtaa suudelma, lastenhoitovastuu, autonkäyttövuoro, väsynyt katse tai mulkaisu.
   -Maksoitko sen laskun?
   -Joo.

   -Ehitkö huomenna hakea pojan hoidosta? Mulla on se halavatun tukiopetus.
   -En...öö...miulla on jälki-istunnon valvonta.

   -Missä ne auton avaimet taas on?
   -Sinun jäliltä ne on jossaki!
   -Ai niin.

   -Missä mun puhelin on?
   -Hyvä rouva, se on siulla kädessä.

*https://www.youtube.com/watch?v=dc1ds19fY24

Mmm...mokat

Kömyän teltan liepeen ali, lumipuku on jäätyneenä kuin peltiä. Taas täytyy lähteä vartioimaan tarunhohtoisen Hiienvaaran harjoitusrajaa. Rajajääkäri kaataa pakin kanteen mustaa kahvia. Miten näin paha juoma voi olla näin hyvää? Lämmittää mukavasti ja saa mahan sekaisin.

Automme nousee aina vain ylemmäksi. Kilometrin korkeudessa pysähdymme ja nautimme parhaan A-luokan kapet. Siellä täällä näkyy jyrkkiä riisiviljelmiä ja kaukana alhaalla välkkyy Tyynimeri. Jos jäisi asumaan tänne. Viljelisi itse riisinsä ja huutelisi rannalla asuville: "Pitäkää tunkkinne! Meitä ei kiinnosta!"

Suvivirsi veisataan. Erään oppilaan vanhemmat antavat minulle paketin. Se on kovasti kaljatölkin muotoinen, mutta hölskyttelytestin perusteella kyseessä ei ole neste. Paketista löytyy Pauligin erikoiskahvi, jonka kyljessä komeilee Bengtskärin majakka. Keskipaahtoinen kahvi enimmäkseen Kolumbian kunnailta. Jo alkaa gradun viimeistely sujua.

Ensimmäinen kokonainen syksyni opettajana alkaa, joten kahvinjuonti pääsee oikein kunnolla käyntiin. Riennän joka välitunnilla opehuoneeseen ryystämään. Päivän jälkeen kahvia, keksejä ja Hesari. Sitten luokkaan suunnittelemaan rapuvisoja ja kaiken maailman kisoja.

Melomme kiemuraista jokea pitkin laavulle. Oppilaat tekevät tulen tuluksilla. Keitämme pannukahvit, mutta huomaamme, että Kupilkat olemme unohtaneet matkasta. Juon kahvin tuohilipistä ja kastan siihen Digestivea. Sataa.

Sa(n)kari

Sakari ajatteli olevansa kova jätkä. Ei sellainen kova jätkä, joka polttaa punaista Marlboroa ja räkii joka paikkaan, vaan sellainen sitkeä taistelija kuten Rocky Balboa, joka kestää lukemattomia iskuja ja jatkaa silti eteenpäin tai niin kuin Dean Karnazes, joka juoksee 560 kilometriä nukkumatta tai niin kuin alikersantti Rokka, joka menee poteroon eikä "lähe sielt' hitollakaan". 

until reality called*

Arkiaamuisin kun vaimo ja lapset lähtivät töihin, kouluun ja hoitoon, Sakari kampeutui ulos. Kilometrin matka keskustaan väsytti miehen täysin, vaikka puolta vuotta aiemmin hän oli hölkännyt omatoimisen marathonin. Nyt Sakarilla oli psykiatrin lupa olla kaikin puolin heikko. Oli myös lupa olla tekemättä mitään ja lupa tehdä mukavia asioita. Onneksi mukavia asioita riitti: tulen tekeminen takkaan, vahvan kahvin kittaaminen, Juicen kuunteleminen Spotifysta ja Jack Reacher -mättöromaanisarjan lukeminen.

Lääkäri oli kieltänyt autoilun: ainoastaan kylällä sai ajella, mutta isolle tielle ei saanut lähteä. Mitään asiaa, mukavaakaan, ei saanut tehdä enempää kuin tunnin kerrallaan. Sai olla kuin lapsi, sai kiukutellakin. Vaimo oli ymmärtäväinen, ja "tosi ystävä on enemmän kuin veli"**. Velipoika soitti joka päivä. 

Päiväkirjani kuvitusta vuodelta 1998***.

Viikot kuluivat. Vähitellen voimat alkoivat palautua. Sakari pystyi jo kävelemään pitempiä lenkkejä. Hän kuunteli uudestaan ja uudestaan Michael Monroen kappaletta All You Need. Kappaleen elämänilo jotenkin tarttui. Kävelylenkit pitenivät, ja sairasloman lopulla Sakari pystyi hiihtämään muutaman tunnin päivässä.

   grace makes beauty out of ugly things

       (U2: Grace)

Sairaslomalla Sakari ehti miettimään asioita ja jotkin asiat muuttuivat. Muita väsyneitä oppi hieman ymmärtämään. Armosta oppi jotakin uutta. Löytyi uusi harrastus: kirjoittaminen. Pari biisiä syntyi. Ja blogia hän alkoi kirjoittaa nimellä Jake Next Door****. 

   kaiken minkä teen
   joka askeleen
   Hän tuntee tarkalleen
   aina tulla saan
   syliin suurimpaan
   Hän kantaa uupuneen

      (Exit: Kaiken minkä teen)

Kolme vuotta myöhemmin samanlainen sakkolenkki toistui, joskin kevyemmässä muodossa.

*     Ratkaiseva kääne Michael Monroen kappaleessa All You Need.

**   (Sananlaskut 18:24)

*** Piirsin mallista wanhojen tansseja edeltävänä iltana, en muista mikä kuva oli mallina.

****Blogin nimi muutettu.

TOP9 -mokat opettajana

Julkaisen täten yhdeksän mieleenpainuvinta mokaani opettajan uralta. Eräs joensuulainen nyrkkeilyvalmentaja sanoi aikanaan, että tappionkin voi kääntää voitoksi, jos ottaa opikseen. Niinpä lisäsin mokien kuvauksen yhteyteen virallisen opetuksen.

9. Long John
Opetan liikuntaa kolmena päivänä viikossa, joten töissä tulee käytettyä sporttivaatteita. Yleensä minulla on noina päivinä verkkarit ja kylmällä säällä niiden päällä kansallispuvun eli tuulipuvun housut. Kun tänään pistäydyin kesken tunnin käytävällä katsomassa rästikokeen tekijää, huomasin, että onpas minulla aika paljon päällä. Heitin päällimmäiset housut pois ja astuin luokkaan. Samalla huomasin, että seisoin luokassa pitkissä kalsareissa. Tarinan opetus: Jos tulet luokkaan pitkissä kalsareissa, älä ainakaan tee sitä virhettä, että kailotat siitä kaikille. Kukaan ei ole välttämättä vielä huomannut mokaasi.

8. Raju haju

Oppitunti alkoi. Ihmettelin luokan kuullen outoa pahaa hajua, joka luokassa leijaili. Syytin hajusta maanviljelijöitä (landsplåg/a -an -or), koska pelto alkoi aivan ikkunan alta. Avasin ikkunan, mutta haju ei tullut sieltä. Etsimme hajun lähdettä joka puolelta luokkaa. Lopulta tajusin, että hajun aiheuttaja olinkin minä. Olin juossut ruokatunnilla salille, tehnyt huippumuodikkaan Spartan Workoutin, juossut koululle, käynyt suihkussa, kuivautunut huolimattomasti ja vetänyt Kuressaaresta ostetun leveäkauluksisen paidan päälle. Märkä keinokuitupaita (ja mahdollinen jähi) aiheutti rajun hajun ja minä turhaan syytin maanviljelijöitä. Tarinan opetus: Ennen kuin alat suureen ääneen ihmetellä pahaa hajua ja syyttää muita, varmista, ettet itse ole hajun alkuperä.

7. Uhosin ja hävisin
Huom! Älköön kuningattareni suuttuko tästä tempusta, tämä on niitä nuoruuden ajan syntejä, jotka olen tunnustanut ja hylännyt ajat sitten...öö...tai ainakin jokin aika sitten. Vein minulle tuntemattoman ysiluokan punttisalille ja esittelin itse keksimäni kuntotestin. Lupasin tuntuvat karkkipalkinnot niille oppilaille, jotka voittaisivat minut tietyissä raskaissa liikkeissä (kuten pistoolikyykky, sit-up-vatsat keppi niskan takana jne). En tiennyt, että ryhmässä oli useita kovan tason kiekkoilijoita: eräskin hyväkäs pesi minut pistoolikyykyssä 30-11. Jouduin ostamaan pojille kilotolkulla karkkia. Tarinan opetus: Älä sinä Letkujalka-Jaakko uhoa lätkänpelaajille, ne on tehneet kyykkyä pienen ikänsä, kun taas sinä olet ollut jalkatreenien aikana Mäkkärissä.

6. Uhosin ja hävisin (taas)
Tämä tapahtui viime viikolla. Kyseessä oli värikuulasota oppilaiden kanssa. Olin varustautunut hyvin: oli maastohousut ja vihreä paita. Pitkä tukka peitti korvat ja sai minut näyttämään metsän eläimeltä. Aseen lippaan valkoinen kansi oli peitetty intin lippiksellä (sorsalla). Minun ja työparini missiona oli vallata kukkula, jota kolme oppilasta ja ohjaaja Jori (nimi muutettu) puolustivat. Ryömin hyvään asemaan, josta näin ison osan kukkulasta. Sain tiputettua Jorin ja erään oppilaan pois pelistä. Joku oppilaista ampui työparini. Sitten tuli ratkaiseva moka: ylimielisyys. Huusin kukkulalla oleville oppilaille, että antautuisivat, kun heitä oli vain kaksi. Toinen oppilasta huusi, aivan kuten kuuluukin: "Ei antauduta!" Pidin kukkulaa silmällä ja olin aikeissa ryömiä vielä lähemmäksi, kun takaa kuului oppilaan ääni: "Antaudutko?" Pakko oli. Minua osoitettiin kuulapyssyllä oikeaoppisesti kahdesta eri suunnasta ja riittävän kaukaa. Kuten Hemingway toteaa Afrikan vihreissä kunnaissa: "Raakuin onnitteluni." Olin kuitenkin samalla ylpeä pojista: hyvä koukkaus. Tarinan opetus: Älä koskaan aliarvioi oppilaita.

5. Naks vain
Takana oli täydellinen treeniviikko: punttia, sählyä, thainyrkkeilyä (myös sparrausta kaikki varusteet päällä) ja lopuksi puolimarathon. Seuraavana maanantaina pelasin oppilaiden kanssa potkupalloa. Eräässä pallontavoittelutilanteessa polvi pääsi jotenkin vääntymään niin, että eturistiside katkesi. Oppilaat kantoivat minut terveyseskukseen. Sain kuusi viikkoa sairaslomaa ja polvi leikattiin kahdesti. Tarinan opetus: Liika on liikaa.

4. "Allah on - - - ."
Opetin maahanmuuttajille suomea toisena kielenä. Eräs oppilas oli yrittänyt kirjoittaa vihkoonsa "pöydän alla on koira", mutta jouduin korjaamaan lauseen loppuosaa reilulla kädellä. Kaveri meni jotenkin jumiin enkä osannut taaskaan opettaa. Lopulta kirjoitin malliksi tikkukirjaimilla ALLAH ON KOIRA. Anteeks, anteeks, anteeks. Tarinan opetus: Liika vauhti on liikaa.

3. Ambulanssiin
Oli taas täydellinen treeniviikko: maanantaina kuntonyrkkeily ja puntti (kilpaa penkkiä, dippejä ja leukoja). Tiistaina neljä tuntia hiihtoa eräsuksilla. Keskiviikkona jääpelit. Torstaina lepäsin. Perjantaina pelattiin opettajat vs. oppilaat-sählypeli, jota seurasi noin 300 oppilasta. Tavoittelin palloa kentän päädyssä ja yhtäkkiä tuntui kuin selkään olisi puukotettu: noidannuoli iski selkään. Järjetön kipu. En päässyt millään ylös kentän pinnasta. Ambulanssi vei sairaalaan ja kolmas kipupiikki alkoi jo vähän auttaa (kipu ei täysin poistunut, mutta pää alkoi mennä sopivasti pöllyyn). Soitin vaimolle sairaalasta: "Voitko perua sen kylpylähotellin? Joudun jäämään yöksi tänne. Ja voitko tuoda puhtaita vaatteita? Oon täällä pelikamppeissa." Aamulla pääsin rollaattorin ja hoitajan avulla suihkuun. Koko hiihtoloma oli sairaslomaa. Tarinan opetus: Liika on liikaa.

2. Minua luultiin palkkasotilaaksi – ja pelättiin. 

Tulin sijaiseksi minulle uuteen kouluun. Olin siihen aikaan erittäin lyhyttukkainen. Pidin aika pian töiden alettua keskusradiossa päivänavauksen, jossa kerroin, kuinka kävelin kesällä 2000 Filippiineillä pitkin sademetsiä 66-kaliiberinen kainalossa. Kerroin samalla, että pidin raamattutunteja, mutta se ilmeisesti meni joiltakin oppilailta ohi korvien. Mainitsin päivänavauksessa suomalaiset sukeltajat, jotka olivat samaan aikaan Abu Sayyaf-sissien vankeina Jolon saarilla. Eräs koiranleuka matikanopettaja löi omassa luokassaan lisää vettä myllyyn kertomalla oppilaille, että se Karjalainen on ollut Filippiineillä sotimassa sissejä vastaan. Joitakin päiviä myöhemmin heitin sellaista vähän rankempaa huumoria oppilaiden kanssa: "Nyt välkälle tai katkon kaikilta kädet." Luulin oppilaiden ottavan sen huumorina. Pian rehtori kutsui kansliaansa: "Jaakko, oppilaat pelkää sinua." Tarinan opetus: Haloo, jotakin rajaa tarinankerrontaan ja huulenheittoon!

1. Erilainen herätys

Oltiin leirikoulussa. Takana oli pitkä päivä täynnä ulkoilua ja raskasta liikuntaa. Oppilaat olivat sängyissään entisessä tukkikämpässä, osa veteli jo hirsiä. Makasin selälläni lattialla, venyttelin lihaksista suurimpia ja kerroin oppilaille iltasaduksi inttijuttua, joka huipentui korkealla äänellä änkytettyyn sanaan "Hu-hu-hu-huovinen!" Kun änkytin huippukohtaa, innostuin niin, että naurua purskahti ilmoille molemmista päistä, varsinkin ns. alarekisteristä. Eräs oppilas heräsi: "Mitä #¤%&?" Tarinan opetus: Pieruhuumori toimii aina ja se parantaa opettaja-oppilas-suhdetta ratkaisevasti.