torstai 13. kesäkuuta 2013

Kuinka Meidän Jaakosta tuli Naapurin Jaakko

1986
"Mitäs Naapurin Jaakko?" kysyy naapurin täti, kun kiipeilen naapurin pihlajassa. Räjähdän kuin nelosreaktori itäisillä mailla samoihin aikoihin: "En mie oo mikkään Naapurin Jaakko, mie oon Meijjän Jaakko!" Mielestäni naapurin tädin poika on Naapurin Jaakko.

1989
"Tämä ei ole vain minun koti, tämä ole sinunkin koti", toteaa iso mies ja viittoilee tulemaan sisään opiskelija-asuntoon. Keittiöstä leijailee voimakas mausteiden tuoksu. Tulen tapaamaan miehen poikia, joiden kanssa kanssa olen potkinut palloa vesitornin puistossa. Eritrealaisten koti tulee minulle hyvin tutuksi, olen siellä usein yötäkin. Katsomme telkkarista Ruusun aikaa ja VHS:ltä Bondeja. Lainaamme vastaanottokeskuksesta Nintendon ja pelaamme Super Mario Brosia. Saunomme taloyhtiön saunassa ja kiipeilemme katolla. Leikimme hissillä: sen voi pysäyttää kerrosten välille ja oven saa silti auki ja sieltä voi yrittää hypätä tai kavuta pois. Hiihdämme perheen vanhimman pojan kanssa koko illan Repokallion lenkkiä. Paluumatkalla ostamme kioskista irtokarkkeja.

1998
Mohammed Ali Hossein asuu meillä kaksi viikkoa. Hän ei syö sianlihaa eikä juo alkoholia, koska molemmat ovat hänen sanojensa mukaan suuri synti. Kun astun hänen kanssaan ulos Joensuun Mäkkäristä, muuan skinhead yrittää lyödä minua niskaan chicken punchilla, mutta osuu onneksi vain poninhäntääni. Paikalle sattunut poliisi korjaa nahkapään talteen. Myöhemmin samana keväänä vierailen Mohammedin luona Lontoossa kahden viikon ajan. Koko perhe viettää Ramadania, joten emme ruokaile kertaakaan yhdessä. Eräänä päivänä Mohammedin hunnutettu sisko tulee huoneiston käytävälle, mutta livahtaa kiireellä takaisin huoneeseen minut nähdessään. Se oli ainut kerta kun näin hänet koko kahden viikon visiitin aikana.

2005
Olen bestmanina häissä, mutta sitä ennen hartioitani painavat polttarien järjestämiset. Juhlakalu, namibialainen veljeni Ben, suunnistaa järvenjäällä. Hän tekee saareen tulet ja paistaa seurueelle Kabanossit. Jäältä alkaa kuulua outoa säksätystä. Kuulostaa Volkkarilta - ja Kuplan moottorihan siinä hydrokopterissa onkin. Ajellaan lenkkiä Pyhäselällä. Painitaan jäällä ja mennään ajamaan kartingia.

2006
Opetan koko vuoden oppilaita, jotka ovat kaikki Somaliasta. Seuraavana vuonna valvontaluokkani oppilaat tulevat Somalian lisäksi maista nimeltä Afganistan, Venäjä, Angola ja Kongo. "Kyllä siun paikka on mamuopetuksessa - sie oot itekin mamu!" toteaa muuan pitkän linjan mamuopettaja. Ehkä Meijän Jaakosta on sittenkin tullut Naapurin Jaakko. Kun vaan en olisi teppotulppumainen naapuri. Eräänä päivänä kaksi skiniä huutelee minulle pitkän tukkani takia - suvaitsevaisuuteni rajat tulevat hyvin nopeasti vastaan. Tekisi mieli mennä tappelemaan tai vähintäänkin huutaa: "Ootteko te mielestänne isänmaallisia? Tä? Huutelette miehelle, joka on käynyt inttiä vuoden, saanut sieltä hyvät paperit ja kerrannut vapaaehtoisesti. Opetan työkseni suomen kieltä. Mitä te ootte antaneet isänmaalle?!" Sentään joku hento järjen ääni saa minut vain jatkamaan pyöräilyä, hammasta purren. On se pentele, kun joutuu kotikaupungissaan kuuntelemaan huutelua! Mutta pientähän tämä on siihen verrattuna, mitä esimerkiksi Mogadishun pojat joutuvat Joensuussa kuulemaan.

it takes a man to suffer ignorance and smile
be yourself no matter what they say

2012
Huomaan Ähtärin S-putiikin ilmoitustaululla raapustuksen, jonka otsikko on "Englantilainen Ähtärissä". Ilmoituksessa kerrotaan, kuinka tämä englantilainen voi antaa englannin oppitunteja ja hoitaa lapsia. Kenties tämä engelsmanni lauleskelee, että "I'm an alien/I'm an legal alien/I'm an Englishman in Aehtaerii".

P.s. Kun tämän tekstin kirjoittaminen oli kesken, minulle soitti muuan entinen oppilas. Hänen nimensä tarkoittaa  suomeksi Naapuria.

P.p.s. Tarina on tosi. Nimiä on muutettu - paitsi Jaakon ja Kabanossin. Ja entisen oppilaan nimi todellakin tarkoittaa naapuria. Englanninkieliset tekstit on lainattu Stingiltä.