Tarinankertoja (vailla vertoja)

Pielisjoen rannoilla oli kevät. Suuntasimme isän kanssa sinne, missä oli vielä talvi. 

Alkumatkasta pistäydyimme isän äidin, Vieno-mummon, luona. Hän syötti meidät ähkyyn poron- ja hirvenlihalla, keitti kahvit ja tarjoili munkit. Koska meistä ei ollut hetkeen muuhun kuin pötköttelemään, Vieno-mummo vetäisi olohuoneen lattialle patjat, kehotti laittamaan pitkäkseen ja alkoi kertoa tarinoita vieraista maista, joissa oli kirjallisuuden kautta vieraillut. Oli autiomaata ja mustaa hiekkaa - tarinoita yhdisti kotiseuturakkaus. Taisin nukahtaa. 

Huomenna kannamme isän kanssa Vieno-mummon arkkua.

                    Ota hänet vastaan, suuri, pyhä Jumala.

                    Ota hänet vastaan, kaipaavia lohduta.

                    Ota hänet vastaan, taivaan kotiin avaraan.

                    Ota hänet vastaan iloon loppumattomaan.

                    Ota hänet vastaan. Tuuli hiljaa puhaltaa.

                    Ota hänet vastaan. Virta kantaa kulkijaa.

                    Ota hänet vastaan rantaan suuren rauhan maan.

                    Ota hänet vastaan kotisatamaan.

                    Ota hänet vastaan. Meillä on niin ikävä.

                    Ota hänet vastaan, murheellisten ystävä.

                    Ota hänet vastaan, silta yli pimeyden.

                    Ota hänet vastaan, syli rakkauden.

                       (Petri Laaksonen)

Hatunnostot isälle

Isä vie esikoispojan katsomaan junaa. Sylistä on hyvä katsella, kun pitkä juna kolistelee sillan yli.

  -Pelottaako?

  -Pelottaa, pieni mies vastaa.

  -Tullaanko uudestaan?

  -Tullaan.

Kotipihassa, omenapuiden katveessa, keskimmäinen poika ottaa vasaran ja paukauttaa isän auton sumuvalon rikki. Seuraa esitutkinta.

  -Miks rikoit lampun?

  -Vasara käski!

  -Ens kerralla... (hymyilee) usko enemmän isiä kuin vasaraa.

Isä laittaa pojalle turvavyötä Volvon takapenkillä.

Poika: -Tää on miun turva!

Isä: -Jumala on siun turva. Tää on turvavyö.

-Isi, laita pää alas! Ne ampuu!

Laavun edessä oleva valkea poksahtelee ja saa nuorimman pojan heräämään makuupussissaan.

Pieni pojanpoika kuulee isän ja vaarin lähtevän Lappiin.

  -Mäkin haluun Lappiin!

  -Et sie vielä voi tulla, isä sanoo.

  -Mutta entä jos vaikka Pieneen Lappiin?

1993. Halti valloitettu. 15 km ylös, 15 km alas mökille. Jokunen
C-kasetti ehdittiin kuunnella reitillä Joensuu-Kilpisjärvi-Joensuu.
Ja aika monta ruoka-annosta isä valmisti trangialla.

2003. Saariselällä. Se oli hyvä vuosi: isän kanssa kahdesti Lapissa.
Ensimmäisellä kerralla mukana namibialainen veljemme Kenneth,
toisella kertaa Hanski.

2013. Reppukin on jo pakattu.
"Mutta entä jos vaikka Pieneen Lappiin?"

2013. Isä laskeutuu Kiilopäältä (Isossa Lapissa).