perjantai 14. marraskuuta 2014

Tarinankertoja (vailla vertoja)

Pielisjoen rannoilla oli kevät. Suuntasimme isän kanssa sinne, missä oli vielä talvi. 

Alkumatkasta pistäydyimme isän äidin, Vieno-mummon, luona. Hän syötti meidät ähkyyn poron- ja hirvenlihalla, keitti kahvit ja tarjoili munkit. Koska meistä ei ollut hetkeen muuhun kuin pötköttelemään, Vieno-mummo vetäisi olohuoneen lattialle patjat, kehotti laittamaan pitkäkseen ja alkoi kertoa tarinoita vieraista maista, joissa oli kirjallisuuden kautta vieraillut. Oli autiomaata ja mustaa hiekkaa - tarinoita yhdisti kotiseuturakkaus. Taisin nukahtaa. 

Huomenna kannamme isän kanssa Vieno-mummon arkkua.

                    Ota hänet vastaan, suuri, pyhä Jumala.
                    Ota hänet vastaan, kaipaavia lohduta.
                    Ota hänet vastaan, taivaan kotiin avaraan.
                    Ota hänet vastaan iloon loppumattomaan.

                    Ota hänet vastaan. Tuuli hiljaa puhaltaa.
                    Ota hänet vastaan. Virta kantaa kulkijaa.
                    Ota hänet vastaan rantaan suuren rauhan maan.
                    Ota hänet vastaan kotisatamaan.

                    Ota hänet vastaan. 
Meillä on niin ikävä.
                    Ota hänet vastaan, murheellisten ystävä.
                    Ota hänet vastaan, silta yli pimeyden.
                    Ota hänet vastaan, syli rakkauden.
                       (Petri Laaksonen)


Ei kommentteja: