perjantai 7. marraskuuta 2014

Hatunnostot isälle

Isä vie esikoispojan katsomaan junaa. Sylistä on hyvä katsella, kun pitkä juna kolistelee sillan yli.
  -Pelottaako?
  -Pelottaa, pieni mies vastaa.
  -Tullaanko uudestaan?
  -Tullaan.

Kotipihassa, omenapuiden katveessa, keskimmäinen poika ottaa vasaran ja paukauttaa isän auton sumuvalon rikki. Seuraa esitutkinta.
  -Miks rikoit lampun?
  -Vasara käski!
  -Ens kerralla... (hymyilee) usko enemmän isiä kuin vasaraa.

Isä laittaa pojalle turvavyötä Volvon takapenkillä.
Poika: -Tää on miun turva!
Isä: -Jumala on siun turva. Tää on turvavyö.

-Isi, laita pää alas! Ne ampuu!
Laavun edessä oleva valkea poksahtelee ja saa nuorimman pojan heräämään makuupussissaan.

Pieni pojanpoika kuulee isän ja vaarin lähtevän Lappiin.
  -Mäkin haluun Lappiin!
  -Et sie vielä voi tulla, isä sanoo.
  -Mutta entä jos vaikka Pieneen Lappiin?


1993. Halti valloitettu. 15 km ylös, 15 km alas mökille. Jokunen
C-kasetti ehdittiin kuunnella reitillä Joensuu-Kilpisjärvi-Joensuu.
Ja aika monta ruoka-annosta isä valmisti trangialla.

2003. Saariselällä. Se oli hyvä vuosi: isän kanssa kahdesti Lapissa.
Ensimmäisellä kerralla mukana namibialainen veljemme Kenneth,
toisella kertaa Hanski.

2013. Reppukin on jo pakattu.
"Mutta entä jos vaikka Pieneen Lappiin?"

2013. Isä laskeutuu Kiilopäältä (Isossa Lapissa).




Ei kommentteja: