Niskalenkki

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.
   (Ote Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo)

Olisi mukavaa, jos pystyisin uskomaan noin. Luin kesällä Rudolf Hössin omaelämäkerran, jossa mies vakuuttaa, ettei ole koskaan ollut julma. Hän toimi Auschwitzin keskitysleirin komendanttina vuosina 1940 - 1943. En pysty uskomaan, että SS-upseeri Höss olisi ollut ainoastaan heikko, kyllä hänen on täytynyt olla myös paha. Minun ei kuitenkaan tarvitse ajatella Hössiä tai Hitleriä löytääkseni pahan ihmisen, riittää kun katson peiliin.

Jeesuksen mielestä on itsestäänselvää, että ihmiset ovat pahoja (vaikka pystyvät myös tekemään hyvää): Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät (Matt. 7:11). Rudolf Hössin tytär, Brigette Höss, muisteli isäänsä viime vuonna: "Hän oli maailman kiltein mies. Hän oli oikein hyvä meille."* Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa - oman perheen osalta. 

Tein veljeni kanssa vapaamuotoisen käännöksen Petran kappaleesta Jekyll and Hyde**. Julkaistu John W. Schlittin luvalla.

piilotan äijän, jota muut ei nähdä saa
ilkeän äijän, joka mua koukuttaa
pimeän puolen koetan pitää otteessa
mutta se karkaa hetken mielijohteesta

hän tekee juttuja, joita en haluisi tehdä
hän vie mut minne en haluisi mennä
tuntuu kuin oisin Jekyll ja Hyde
kaks äijää painii mun sielustain

mulla on muilta piilotettu salaisuus
kuin jakautunut persoonallisuus
se kumpaa ruokin - se pärjää paremmin
kumman kupin täytän - se saa niskalenkin

tarvitsen pelastajaa
kun taas nuo äijät kohtaa
tiedän kumman valitsen tänään
ei ole epäselvää

Karjalainen 2012

Apostoli Paavali tuskailee saman ongelman kanssa Roomalaiskirjeessä*** seuraavasti:

En ollenkaan ymmärrä itseäni, sillä todella haluan tehdä oikein, mutta en voi. Päinvastoin teen sitä, mitä en halua - sellaista, mitä vihaan. Tiedän aivan hyvin tekeväni väärin. Omatuntoni syyttää minua. Myönnän lain käskyt oikeiksi, vaikka jatkuvasti niitä rikon. En voi itselleni mitään: sisimmässäni oleva synti on minua voimakkaampi, ja se saa minut tekemään pahaa. 

- - - 

Näyttää siis siltä, etten pääse tästä mihinkään: aina kun tahdon tehdä oikein, teen kuitenkin sellaista, mikä on väärin. Uusi minäni eläisi mielellään Jumalan tahdon mukaan, mutta syvällä sisimmässäni jokin sotii hyvää aikomustani vastaan ja voittaa sen. Näin minussa asuva synti pitää minua kahleissaan. Haluaisin olla nöyrä Jumalan palvelija, mutta huomaankin yhä olevani synnin orja.

Tilanne on kestämätön: uusi minäni kehottaa minua elämään oikein, mutta vanha minä, joka elää sisimmässäni, rakastaa syntiä. Olen epätoivoinen - kuka vapauttaa minut tästä kuoleman kierteestä? Jumalan kiitos - Herramme Jeesus on jo tehnyt sen!

Paavalin esitys on varsin tyhjentävä: hän ei kertakaikkiaan mahda synnille mitään, vaikka pyrkimys on hyvä. Itsekäs vanha minä on täysin turmeltunut ja liian vahva voitettavaksi omin voimin. Ainut toivo on Jeesuksessa.

* http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288597648346.html
** Petra: Jekyll and Hyde. https://www.youtube.com/watch?v=Co8q3VxoKkQ

*** Room. 7:15 - 25 Elävä Uutinen, Uusi Testamentti vapaasti kerrottuna.