Haudatkaa sydämeni Iron Hilliin

Miten yksi niemi voikaan tulla näin rakkaaksi? Käytyäni kuusi kertaa Rautavaaran Metsäkartanolla päätin kirjata ylös muutamat kohokohdat.

Puujalkavitsien mestari sanoisi, että yritän vetää hirsiä entisessä tukkikämpässä. Illalla potkupallossa katkennut ukkovarpaan jänne vaivaa kipulääkkeistä huolimatta. Ulkona on vielä pimeää, kun oppilaat kysyvät, mistä saisivat vettä. Neuvon heitä hakemaan sitä ulkosaunalta. Pojat palaavat pesuvadin kanssa. He pesevät kätensä, huuhtelevat suun, vetävät vettä nenään ja puhaltavat sen ulos. Sitten on vuorossa kasvot ja kyynärvarret. Hiukset kostutetaan ja korvat pestään. Lopuksi pestään jalat. Kaikki taidetaan tehdä kolmeen kertaan. Alkaa monimutkainen sarja rukouksia kumarruksineen. Ainut, mitä ymmärrän, on usein toistuva "Allahu akbar". Se oli ensimmäinen yöni Metsäkartanolla Rautavaaralla.

 

Pari vuotta myöhemmin palaan Metsäkartanolle niin ikään oppilaiden kanssa. Uusi ajanjakso alkaa: Nuotta-valmennukset. Alussa on suo, luokka ja Jussi. Jussi johdattaa luokan suon laidalle ja ottaa meistä ryhmäkuvan ennen suofutista. Astumme suohon. Se on kylmä ja upottava kuin mämmissä tarpoisi. Pelaamme ottelun lapset vs. aikuiset. Jalat huutavat jo alkuminuuteilla hoosiannaa (suom. oi auta, pelasta). Itse keksimiimme sääntöihin kuuluvat suofutiksen sääntöjen lisäksi lukkopainiotteet - ja niitä myös käytämme. Pelin jälkeen Jussi ottaa meistä taas ryhmäkuvan. Linkutamme hiekkarannalle kohmeisin jaloin. Suoritamme viralliset Baywatch-tähystykset ja -juoksut rannalla, riisuudumme uikkarisillemme, huuhdomme enimmät turvehoidot iholta ja menemme rantasaunalle.

Erämaajärven rannalla tuulee. Tuli pitäisi saada syttymään ilman tikkuja tai sytkäriä. Oppilaat vuolevat sytykkeitä ja keräävät kuusen alaoksia. Keräännymme tiiviiksi tuulensuojaksi. Osku ottaa vanhan puukon ja iskee sen terää piikiveä vasten: kerran, kahdesti, kymmeniä kertoja. Lopulta saadaan aikaan kipinä, joka sytyttää sytykkeet. Samaan aikaan osa oppilaista keittää lihakeittoa ja nokipannukahvia lähellä olevassa turvekammissa. Jälkiruuaksi paistetaan suklaabanaaneja. Jussi järjestää kestosuosikiksi muodostuneen tietovisan: latinankielisestä nimestä yritetään päätellä eläimen suomenkielinen nimi.

Viisi Nuottaa on vedetty Ähtärin porukalla. Oppilasmateriaali on vaihtunut täysin, tunnelma ei tippaakaan: yhdessäoloa, luonnossa oloa, rutkasti liikuntaa ja kaikenlaisia kilpailuja. Ajamme kilpaa polkuautoilla, soralla selvin päin ja tukkihumalan jälkeen. Ajamme asfaltilla Monaco-circuitin, jossa saamme kaksi autoa nurin ja koemme autourheiluun kuuluvia suuria tunteita riemusta kiukkuun. Kiipeilemme sisällä ja ulkona, ylä- ja alaköysiradoilla, ja kokeilemme korikiipeilyä sekä alla olevan kuvan ns. Jaakobin tikkaita. 

Eräänä päivänä pyöräilemme jalat hapoille itäsuomalaisissa vaaramaisemissa, jatkamme kävellen ja juosten luonnonsuojelualueelle, kahlaamme boksereissa ja kiipeämme lopulta jäiseen Pumpulikirkkoon kokemaan ihmisen pienuutta. Pumpulikirkko on suuri, haljennut hiidenkirnu, joka muistuttaa (varsinkin sisältä katsottuna) kirkkosalia saarnatuoleineen. Pumpuli-nimi on tullut sammalesta, joka on peittänyt kirnun pohjan.

Metsäkartanon ohjelmatarjonta on valtava. Ammumme vastakaarijousella. Melomme järvellä ja joella. Seisomme kilpaa järvessä syyskuussa. Painimme järvessä, salissa ja nurmikolla. Taomme koruja ja puukonteriä. Jussi suunnittelee meille toinen toistaan fyysisempiä stunt-ratoja: kannamme autonrenkaita, juoksemme Pojaksi ristitty puupölkky sylissä mäen päälle (osa oppilaista haluaa parantaa suoritustaan) ja juoksemme armeijatyyppisellä esteradalla. Suosikiksi nousee aina suofutis ja siihen kuuluva virallinen Baywatch-juoksu. 

Illan tummetessa saunotaan ja nautitaan iltapalat omalla porukalla. Puoliltaöin kerron usein oppilaille iltasatuja: lähinnä kommelluksia armeijasta tai kokemuksia Filippiineiltä. Täytyy vain varoa, ettei pääse pierua, joka herättää oppilaan (kuten keväällä kävi). Tai ehkä sekään ei haittaa. On jo ryhmäydytty melko hyvin, kyllähän omassa ryhmässä voi piereskellä.

Kuten eräs Metsäkartanon työntekijä totesi, kun unohduimme pihalle juttelemaan: Metsäkartano antaa mahdollisuuden päästä lähemmäksi toisia, itseä ja Luojaa. 

"...kukaan kuitenkaan ei ymmärrä / mitä koettu on yhdessä..."

(Leevi and the Leavings)

P.s. Henkilöiden nimiä on muutettu.