"...ja kun aamu on en tiedä missä herään..." (J.Leskinen)

On vielä melko pimeää. Yläpuolella näkyy jäisiä kuusenoksia, lunta ja taivasta. Kömmin ulos makuupussista, olen yöpynyt kuusen alla. Onko kyseessä sissikomppanian harjoitus? Tuskinpa, koska olen vasta kahdeksan. Paikka on erään leirikeskuksen piha, jossa testasimme isän kanssa makuupusseja. Hyvin niissä tarkeni.

Herään kylmään tuuleen peltikatolla. Olin putsaamassa kattoa, kun velipoika soitti. Asettauduin selälleni viistolle katolle. Puhelun jälkeen jäin katselemaan pilvien lipumista. Suljin silmät, ihan hetkeksi vain. Huhtikuun viileä tuuli herätti kauneusunilta. Oli sentään turvavaljaat päällä.

Kukko herättää minut ja provosoi kaikki lähikorttelien lukuisat lajitoverinsa kiekumaan. Maayong Puntag, Toledo City! Käännän kylkeä riisipatjalla. Jos saisi vielä vähän unta. Pian matka jatkuu vuorien yli, jyrkkien riisipeltojen halki, toiselle puolelle saarta.

Minut herätetään passintarkastukseen. Olen nukkunut pikkubussin penkillä vaatteita sisältävä muovipussi tyynynä. Intistä tuttu rajavatija tarkastaa passini. Kun seuraavan kerran katson peiliin, huomaan, että muovipussi on värjännyt ison osan naamastani vihreäksi. Nooh, itärajan yli on tullut varmasti kummallisempiakin ilmestyksiä.

Avaan silmät, jäinen katto kaareutuu ylläni. Lämpömittari näyttää plusasteita, mutta pelkäämääni kosteutta ei ole kertynyt lumiluolan seiniin. Siirrän rinkan pois luolan suulta ja kömyän ulos. Talvi luonnon ja ihmisen taloudessa, kaksi opintoviikkoa. Mukavaa tämä tällainen opiskelu.

Havahdun lintujen lauluun, hyttysiä on kaikkialla. Olen taas nukkunut makuupussissa kuusen alla. Telttakin on mukana, mutta en ole jaksanut pystyttää sitä käveltyäni koko päivän. Trangia esiin ja aamukahvin keittoon. Seuraavana aamuna herään laavusta ja sitä seuraavana kodasta.

Herään ensimmäistä kertaa pienen tytön isänä. Tuntuu kaikin puolin epätodelliselta. En pysty syömään mitään, vaikka yleensä nautin megalomaalisen aamupalan. Mielessä on vain pienet pikisilmät ja tumma tukka. Pyöräilen kukkakaupan kautta synnärille.

Herään vieraasta kyydistä. Sinä kesänä liftasin neljänä päivänä ja otin aina päiväunet jossakin autossa. Hyvää vaihtelua perheenisän ja opettajan elämään. Suuri idolini on Nuuskamuikkunen: seikkailija ja filosofi. Alkuperäinen Nuuskamuikkunen oli niin huoleton, ettei omistanut edes kenkiä. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen ei tulisi omistaa enempää kuin jaksaa kantaa mukanaan.

Jos sitä ensi kesänä nostaisi taas peukun pystyyn tien laidassa.

Rautakausi

"Treenaan niin paljon, että pystyn tyrmäämään Nuutisen Nipan. Vedän sitä oikein kunnolla turpaan ja sitten kysyn, kuka haluaa olla seuraava."

Näissä mietteissä ruuvasin lukot kiinni ja aloin tehdä hauiskääntöä. Isä oli hankkinut kaiken oleellisen: nyrkkeilysäkin ja -hanskat, punnerruspenkin, kyykkytelineen, levytangon ja käsipainot. Stereoissa soi Petra.  Kesällä sali oli miellyttävän viileä, talvella tanko oli huurussa. Isä kiinnitti kattoon säteilylämmittimen, "possulämmittimen". Ensimmäisen sarjan penkkipunnerrusta tein 22,5 kg raudoilla.

7-luokalla piirsin omat versioni Weiderin menetelmä -kirjasta.

Salilla vierähti hyvä siivu yläaste- ja lukioajasta. Toistoja, pakkotoistoja, lukuisia treenivihkoja, veljes- ja serkuspuntteja, kisoja ja uhoamista, treeniä edeltäviä jäätelöitä ja palauttavia kaakaoita (join lihaskasvun toivossa niin paljon kaakaota, että aloin kärsiä anemiasta). Kun pääsin ensimmäiselle iltavapaalle armeijasta, pyöräilin kotiin, tein juoksulenkin ja treenasin kotisalilla. Jossain vaiheessa sali sai nimenkin: KareliGym.

Parikymppisenä menin eräänä perjantaina tapani mukaan teetupabussille Joensuun torille. Bussiin kiipesi takavuosien koulukiusaaja Nuutinen, joka oli edelleen huomattavasti kookkaampi kuin minä (kaikesta vaivannäöstäni huolimatta). Jonkun aikaa juteltuamme Nuutinen pyysi anteeksi kaikkea aiheuttamaansa harmia. Paiskasimme kättä.

Kymmenen vuotta ehtivät puntit olla alkuperäisellä salillaan. Niiden toiseksi kodiksi muodostoi erään taloyhtiön kerhohuone. Siellä treenasi muun muassa jalkapalloilija, joka voitti eräällä kaudella sekä liigacupin että Suomen mestaruuden ja torjui kaudella 15 nollapeliä. Oli kova tekemään vatsaliikkeitä: loputtomasti 50 toiston sarjoja. Tuohon aikaan meillä oli erään veljen kanssa viikottainen penkkikisa: kumpi tekee pitemmän sarjan sadalla kilolla. Hävisin lopulta 10 - 9.

Kesällä 2004 raudat kärrättiin Fifteen-leirille, legendaariseen Pöllänlammen leirikeskukseen, jossa niillä yritettiin nostaa miljoona kiloa viikossa. Neljä päivää ja 300.000 kiloa myöhemmin väki oli niin jumissa, että huomasimme urakan mahdottomaksi. Leirillä kuvattiin pienoiselokuva Leirinjohtajan uni, jossa puntit esiintyvät.

Osa painoista myytiin serkkupojalle, joka halusi kasvattaa jerkkua. Minulle jäi muistoksi kaksi käsipainoa. Niitä nosteltiin erään veljen kanssa samalla kun pelattiin shakkia. Toinen mietti siirtoa, toinen teki sarjan vasarakääntöjä. Kahvi oli mustaa ja taustalla soi DC Talk.

Käsipainot muuttivat rekan kyydissä Etelä-Pohjanmaalle. Nostelin niitä autotallissa, kun tyttäret nukkuivat kaksostenrattaissa ja vaimo opetti lukiolla tietoteoriaa ja muuta käsittämätöntä. Nostelin niitä kasteisella nurmikolla ennen aamulenkkiä. Tartuin niihin keskellä yötä ja menin takapihalle tekemään HIIT-treeniä.

Uusi sukupolvi innostui painoista heti.

Rautakausi päättyi viime sunnuntaina: lahjoitin käsipainot kaverille. Säilytän autotallin hämärässä (melkein kuin reliikkeinä) kahta sinistä 1,25 kg levyä, jotka eivät mahtuneet tankoihin.

Tässä kertomuksessa esiintyvien henkilöiden nimiä on muutettu. Mainitsemani käsipainot eivät ole rautaa, vaan vinyylipintaista sementtiä.

Petraa voi kuunnella täältä, jos haluaa tavoittaa sen alkukantaisen tunnelman, joka KareliGymillä vallitsi:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=TZUdLCE6EIg

Chest

Chest (oikealta nimeltään Jaakko Sakari Karjalainen, s. 30.3.1980 Joensuu) on suomalainen hip hop-artisti, perheenisä ja erityisopettaja. Tunnetuksi hän on tullut kappaleillaan "Rintalasta irti", "Penkeissä", "Lihaskasvukipuja", "Pena sä oot" sekä "Syypää sun penkkimaksimiin".

 

Englanninkielisen, rintaa tarkoittavan, artistinimensä hän on ottanut, koska rintalihakset ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Nyt valmisteilla on englanninkielinen albumi "Train chest, young man!" Se tähtää avoimesti Amerikan valloitukseen ja palauttamiseen takaisin alkuperäisille asukkaille.

Esikuvakseen Chest mainitsee MC Ruudolfin, helsinkiläisen rap-artistin, tuottajan ja rapin kaksinkertaisen suomenmestarin, koska tämä on osannut verrata omia rintalihaksiaan osuvasti mannerlaattoihin sekä sanonut, etteivät hänen rintalihaksensa mahdu televisioon, ellei se ole wide screen: http://www.youtube.com/watch?v=T-F8y59b3Cg