Olimme veljekset kuin ilvekset*. Leikkasimme toistemme hiukset partakoneella ja teimme punttitreenin alakerrassa (kyllä, sinisillä vinyylipainoilla). Saunoimme ja söimme kasan äidin paistamia jauhelihapihvejä. Jätimme musiikin raikumaan yläkertaan ja heitimme Savotat selkään. Putkirinkoissa oli yhteensä 31 purkkia peruselintarvikettamme: tonnikalaa hiutaleina vedessä.
Kyseessä oli äijien lähetysmatka, neljä keski-ikäistä entistä pontikankeittäjää ja me nuoret Karjalaiset. Mersun pikkubussi vei meidät Värtsilästä rajan yli. Venäläiset rajavartijat päästivät muut helpolla, mutta virolaista tulkkiamme he jututtivat pitkään, kuten olivat tehneet joka ikinen kerta kahdenkymmenen vuoden ajan (jaksoivat aina väittää vakoojaksi). Edessä oli loputtomasti huonoa hiekkatietä. Äänislinnassa vaihdoimme markkoja rupliksi ja matka syvemmälle Karjalaan jatkui.
Kyseessä oli äijien lähetysmatka, neljä keski-ikäistä entistä pontikankeittäjää ja me nuoret Karjalaiset. Mersun pikkubussi vei meidät Värtsilästä rajan yli. Venäläiset rajavartijat päästivät muut helpolla, mutta virolaista tulkkiamme he jututtivat pitkään, kuten olivat tehneet joka ikinen kerta kahdenkymmenen vuoden ajan (jaksoivat aina väittää vakoojaksi). Edessä oli loputtomasti huonoa hiekkatietä. Äänislinnassa vaihdoimme markkoja rupliksi ja matka syvemmälle Karjalaan jatkui.
Vietimme neljä yötä Soutjärven kylässä, jossa oli suomalaisten muinoin rakentamat talot ja tiet. Useimmat talot olivat maalaamattomia. Harvahampainen mies istui pienen kaupan portailla ryyppäämässä. Hän oli käärinyt T-paidan eräänlaiseksi turbaaniksi. Hän osoitti turbaania, hymyili ja alkoi selittää: "Njet arab, image! Super cool!" Vodka oli puolta halvempaa kuin mehu - ostimme jälkimmäistä, mutta monet paikalliset miehet sijoittivat ruplansa vodkaan ja työnteko jäi usein naisten vastuulle. Poikkeuksiakin oli: kylän ahkerimman miehen maineessa oli virolainen Armas Lorvi, joka oli tehnyt upean puutarhan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Tsajua piti juoda kohtuuttomia määriä.
Vanhat mummot osasivat suomea. Pelasimme Jukin ja paikallisten poikien kanssa potkupalloa monenlaisilla kentillä. Koimme mannerilmaston nahoissamme ja haimme virkistystä Äänisestä. Kerroimme ihmisille Jeesuksesta kaduilla ja kodeissa. Matkanjohtaja kertoi venäläisille työmiehille, kuinka häneltä jäi aikoinaan täysi viinalasi baarin pöydälle, kun hän tuli uskoon. Pidimme kastejuhlan Äänisen rannalla.
Nyt olemme veljekset kuin kyljykset: rullakebu tulisella kastikkeella ja aurajuustolla on korvannut tonnikalan hiutaleina vedessä. Kimmoisuuden tilalle on tullut miehekäs massiivisuus. Kauluspaitaa ostaessa myyjä toteaa, että "sulle taitas sopia toi business line". Yksi asia on pysynyt samana: edelleen Jeesus sanoo: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!"
Nyt olemme veljekset kuin kyljykset: rullakebu tulisella kastikkeella ja aurajuustolla on korvannut tonnikalan hiutaleina vedessä. Kimmoisuuden tilalle on tullut miehekäs massiivisuus. Kauluspaitaa ostaessa myyjä toteaa, että "sulle taitas sopia toi business line". Yksi asia on pysynyt samana: edelleen Jeesus sanoo: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!"
*Sanonta veljekset kuin ilvekset tarkoittaa veljeksiä, jotka ovat samannäköisiä tai jotka nahistelevat keskenään. Lähde: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=7c506571-52b1-42e8-9abe-3f942feafac7.
P.s. Ihmisten nimiä ei ole tällä kertaa muutettu.
P.s. Ihmisten nimiä ei ole tällä kertaa muutettu.
