Sarvipää

Lapsia täytyy kastella, että he kasvavat. Siispä suuntasimme Ontinyenten laguunille. Laskeuduimme pitkät, mutkittelevat kiviportaat, ja tiukkailmeinen vartija tarkasti reppumme lasiesineiden varalta. Yritin selittää, että plastico, plastico, mutta joka puteli piti syynätä erikseen. Laskeuduimme lisää. Jyrkissä ja korkeissa kallioseinämissä näkyi siellä täällä maurien kaivamia ikkuna-aukkoja. Katsoin kateellisena, kun machot hyppivät korkeilta kallioilta. Lapsilla oli uima-asut vaatteiden alla, ja he pikakuoriutuivat päällysvaatteistaan. Sitten näin, että pitkulaisen laguunin turkoosissa vedessä, lähellä kallioista rantaa, kellui jotakin tummanharmaata.
 – Lapset, älkää menkö veteen! Täällä on...tänne on hukkunu...poro!

Uiminen jäi siltä kertaa, koska maauimala oli suljettu eikä meren rannalle ehtinyt ajaa. Ostimme suklaiset lohtujäätelöt Carrefourista. Myöhemmin otin asiakseni selvittää, miksi poro oli kuollut. Mikä oli totuus? Sain monenlaisia vastauksia eri alojen asiantuntijoilta.

Insinööri epäili, että poron keulavisiiri oli unohtunut auki, ja siitä oli seurannut, että eläimen eri osastoihin oli päässyt liikaa vettä, joka oli lopulta aiheuttanut uppoamisen. Diogenes oli sitä mieltä, että poro halusi osoittaa riippumattomuutta muusta yhteiskunnasta ja jolkutteli sen vuoksi jorpakkoon. Epikuros ajatteli, että poro oli lompsinut laguuniin tavoitellessaan mielenrauhaa kohtuullisten nautintojen kautta. Kohtuus oli kuitenkin jossain kohti unohtunut. Descartes uskoi poron ajatelleen: "Kellun, olen siis olemassa." Kierkegaardin vastauksesta en ottanut selvää, kun hän käytti niin mahdottaman pitkiä virkkeitä. Lacan totesi, että poroa ei ole.

Andy McCoy suhisi selvityksensä: "Ku tsshiigaa tota poroo, ni voi sshanoo, et sshe ei halunnu elää. Toisshaalta tollanen kuolema, sshe on aika rock and roll!" Matti Nykäsen mukaan poro oli ollut lomalla, ja kun mies kerran on lomalla, niin akat pitäkööt turpansa kiinni. Kalvinistit olivat sitä mieltä, että poro oli predestinoitu laguuniin ja kuolemaan. Martti Syrjä muotoili asian poron näkökulmasta seuraavasti: "Tää laiffi ei oo mun makuuni, mua kutsuu kohta laguuni."

Viikatteen Kalle näkee kaikki vesistöt "hukuttautumisen keinoina and" eikä poro juuri poikkea ihmisestä. Ilkka Kanervan mukaan poron elämästä oli puuttunut tasapaino, ding ja dong, vai mitä ne nyt olivatkaan. Trumpin mielestä uutinen poron kuolemasta oli feikki eikä porolla ole lajina mitään hätään, niin kuin ei jääkarhuillakaan.

Silloin tällöin ajan laguunille kuin Poro, eikun siis niin kuin Pomo ajaa joelle siinä yhdessä laulussa, tuijotan laguunin turkoosia vettä ja kysyn kerta toisensa jälkeen: Miksi?

Kuljulaisen kupoliteltta

Olin lopultakin lähdössä Lappiin lankomiehen kanssa. Reitti Nordkappiin oli suunniteltu etappeineen kaikkineen, ja soittolistaa oli hiottu koko kevät – unohtamatta Junnu Vainiota ja Kaamasen tiellä kaahaamista. Kaikki muu oli pakattu, mutta veljen legendaarinen Halti Spider -retkiteltta oli vielä tulossa Suomen Turusta Ähtärin Matkahuoltoon.

Viimein koitti se päivä, jolloin saapumisilmoitus pärähti puhelimeen, ja kurvasin kiekot soikeina hakemaan nyssäkkää mielikuvitusfanfaarien (Bill Conti: Gonna Fly Now) soidessa. Fanfaarit päättyivät kuin leikaten, kun tiskin takana seisova kesäpoika pudisti päätään ja raapi tummakarvaista leukaansa:

– Eeei täällä ole teidän nimellä mitään pakettia.

Osasi sentään teititellä, mietin, ja verenpaine alkoi kohota.

– Takuulla on, kun velipoika sen Turusta postitti, ja mie sain saapumisilmoituksen!

– Eeei täällä ole mitään pakettia teidän nimellä, toisti partasuu.

Jaoimme juupas-eipäs-hetken, kunnes huomasin tutun teltan pötköttävän oikean puoleisen seinän toiseksi ylimmällä hyllyllä kuin jättimäinen rullakebab.

– Tuollahan se on, veljen teltta, ähättelin.
– Eeei, se on Kuljulaiselle postitettu teltta, väitti turpajouhimies vakavalla naamalla.

Tilanne vaikutti piilokamerajutulta, muttei ollut sitä. Tämä ZZ Top -kaveri todella väitti kivenkovaan, että kyseinen teltta oli osoitettu jollekin halavatun Kuljulaiselle. Siis Kuljulaiselle! Kaikkea sitä kuulee! Kaikenlaisia sitä leipä elättää! Onhan se tietenkin hyvä, ettei Matkahuollon hyllyistä noin vain jaella tavaraa kenelle hyvänsä, mutta joku tolkku voisi olla! En muista, miten sain partamooseksen vakuutetuksi siitä, että minulla oli oikeus noutaa se nyssäkkä, mutta poistuin joka tapauksessa voittajana teltta kainalossa kuin Kurt Russell Tulimyrkyssä (siinä kohtaa, kun hän pelastaa pikkulapsen palavasta talosta). Nupeldan pitserian kohdalla loin silmäyksen saaliiseeni: telttaan kiinnitetyssä Matkahuollon lapussa tosiaan luki vastaanottajan kohdalla Juukko Kuljulainen. Kotona tarkastin väestörekisteristä: Suomessa ei ole koskaan ollut kirjoilla yhtään Kuljulaista.

Tarinan opetus: Jos kirjoitustaidon avulla on tarkoitus välittää tietty viesti eri puolelle maata, asiaa edesauttaa se, jos käytetään yhteistä merkkijärjestelmää. Silloin ei a muutu noin vain u:ksi eikä r-kirjain älläksi. Mutta toisaalta: se, mikä yhteisymmärryksessä voitetaan, se komiikassa hävitetään. Esimerkiksi väärinymmärretyt laulunsanat ovat merkittävä komiikan alalaji. Ja kenties voin joku kaunis päivä käyttää Kuljulaista romaanihenkilönä, silloin vielä kiitän Matkahuollon partajehua tinkimättömyydestä.

Vuonna 1979

Koivunlehdet olivat kirkkaanvihreät. Yläkerrassa insinööritiimi haki automaatista taivaallista kahvia ja siirtyi parveilemaan suunnittelupöydän ympärille.

– Luodaan nyt yks tällanenkin, näin juhannusyön ratoksi, mutta vaan yksi, kuului pöydän päästä.

– Tuleeko siitä mies vai nainen? joku insinööreistä kysyi.

– Mies. Mutta vaihtelun vuoksi sellainen mies, joka ei rassaa autoja eikä metsästä tai kalasta. No, seuran vuoksi saattaa kalastaakin, muttei oma-aloitteisesti. Tykkää kylläkin kulkea pitkin metsiä ja yöpyä tulen ääressä. Hän saa itse asiassa lähiaikoina heprealaisperäisen nimen, joka tarkoittaa 'kulkija'. Tämä jätkä itkee, jos tuolit eivät käänny laulukilpailussa ja itkee, jos tuolit kääntyvät. Hän itkee silloinkin, kun laulaja häkeltyy päästyään jatkoon. Tämä jannu puhuu tunteistaan ja paljon. Hän ahmii runoja ja kirjoittaa niitä lisää, koko ajan täytyy olla runovihko mukana. Hän jumittaa laululyriikoita ja menee niiden sisään turvaan. Tämä kaveri on ihan tavallisen miehen kokoinen, ja omaa joitakin niin sanottuja miehisiä ominaisuuksia, kuten makkaran- ja kebabinhimo ja sotaelokuvilla mässäily. Hän tykkää hakata halkoja ja muutenkin rasittaa itseään fyysisesti, jopa enemmän kuin on terveellistä. Pitääkö kaiken aina olla terveellistä? Monesta kohtaa hän ei kuitenkaan vastaa stereotypistä kuvaa miehestä, ja miksipä pitäisi? Helvettiin stereotypiat! Täällä luodaan uniikkeja yksilöitä! 

Sumppia läikkyi pöydälle, ja joku kiirehti pyyhkimään pöydän kristallista pintaa.

– No niin, kun paha paikka tulee, tämä kaiffari vetäytyy yksinäisyyteen, itkee, rukoilee ja alkaa kirjoittaa, esimerkiksi näin: "Koivunlehdet olivat kirkkaanvihreät. Yläkerrassa insinööritiimi haki automaatista taivaallista kahvia ja siirtyi parveilemaan suunnittelupöydän ympärille..."

"Mä en naura, jos sä et naura."

Mies luopuu omaisuudestaan, pakkaa reppunsa ja kiertää muutaman vuoden Jenkkilää. Lopulta hän vetäytyy Alaskan erämaahan metsästämään, lukemaan ja rustaamaan päiväkirjaa. Neljän kuukauden jälkeen eräily muuttuu odotettua rankemmaksi: liha ei säilykään niin kuin piti, ja pian eväät hupenevat.

Päiväkirjapohdinnoissaan  mies päätyy lopulta siihen, että onnellisuus löytyy vain, kun se jaetaan toisten kanssa. Hän alkaa suunnitella paluuta ihmisten ilmoille, mutta valtavien jokien tulviminen estää poistumisen erämaasta. Odottaessaan ulkopuolista apua hän päätyy syömään juuria ja marjoja. Lajintunnistus menee vikaan, ja hän napsii vahingossa myrkyllisiä marjoja. Hän rustaa jäähyväiskirjeen maailmalle ja vetäytyy makuupussiinsa kuolemaan. Pari viikkoa myöhemmin eräs metsästysporukka löytää ruumiin.

Eräs viisivuotias filosofi ilmaisi äskeisen oivalluksen omin sanoin, kun istuimme kotisohvalla katsomassa Hauskoja kotivideoita: "Mä en naura, jos sä et naura." 

*Tositarinaan pohjautuvassa elokuvassa Into the Wild (suom. Erämaan armoille).

Murusia pöydältänne

Jos olet matkustanut usein junalla Pohjanmaalla, Vaasan kupeessa, osaat automaattisesti siirtyä junavaunun reunalle jo ennen matalaäänisen konduktöörin kuulutusta, jossa hän pyytää kaikkia matkustajia siirtymään junavaunun oikeaan tai vasempaan reunaan kulkusuunnasta riippuen, koska, kuten kaikki tietävät, Laihiahan ohitetaan yhdellä kiskolla.

Toisin kuin yleisesti luullaan, laihialaiset eivät välttämättä ole lainkaan köyhiä, he ovat vain tarkkoja rahankäytön suhteen, aivan sama tilanne kuin skottienkin kanssa. Koska laihialaisvitsit perustuvat yksinomaan saituudelle irvailemiseen, ne ovat piirtäneet muun maailman asukkaiden tajuntaan sangen kapean kuvan tästä lahjakkaasta kansanosasta: esimerkiksi laihialaisesta musiikkielämästä kertominen on jäänyt lapsipuolen asemaan. Niinpä otinkin selvää laihialaisesta rock-yhtyeestä, joka elättää kuin elättääkin itsensä U2-covereilla. Orkesterin nimi on itseironisesti NUU-2, ja sitä johtaa kitaristi ja kansainvälisestikin tunnettu itaristi Ege. Muut jäsenet ovat laulaja No, basisti Dam sekä rumpali Jr. 

NUU-2:n eli Nuukkareiden suurin hitti on Murusia pöydältänne. Keulakuva Ege ihastui alkuperäisen Crumbs from Your Tablen lyriikoihin, joissa kolme ihmistä ahdetaan samaan sänkyyn: kerrassaan upeaa säästämistä! Siellä, missä kaduilla ei ole nimiä kuuluu myös isoihin hitteihin: säästyy selvää rahaa, kun ei tarvitse juntata kylttejä paikkakunnan kumpaankaan risteykseen. Kyllähän nyt kaikki tietävät ilman tienviittojakin, mistä Säästöpankki ja Tarjoustaivas löytyvät. Vieläkään en ole löytänyt, sitä kuponkia, jota olen etsinyt on itaruuteen viittaavasta teemastaan huolimatta lähes hengellinen kokemus.

Koko Pohjanmaan laajuinen Halpahalli-kiertue sekä lavasteen virkaa toimittanut minisitruuna ilahduttivat Laihian kunnansäästäjää niin suuresti, että hän antoi yhtyeen jäsenten katsella kunnanviiriä avaimenreiästä.

NUU-2 on tehnyt musiikkia elokuviin Nuukalaislegioonan poika, Operaatio N.U.U.-6 ja Kuponginleikkaajien saari. Ege on toiminut sekä Maailmanpankin että Kansainvälisen valuuttarahaston erityisasiantuntijana kulujen hallintaan liittyvissä erityiskysymyksissä.