sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sarvipää

Lapsia täytyy kastella, että he kasvavat. Siispä suuntasimme Ontinyenten laguunille. Laskeuduimme pitkät, mutkittelevat kiviportaat, ja tiukkailmeinen vartija tarkasti reppumme lasiesineiden varalta. Yritin selittää, että plastico, plastico, mutta joka puteli piti syynätä erikseen. Laskeuduimme lisää. Jyrkissä ja korkeissa kallioseinämissä näkyi siellä täällä maurien kaivamia ikkuna-aukkoja. Katsoin kateellisena, kun machot hyppivät korkeilta kallioilta. Lapsilla oli uima-asut vaatteiden alla, ja he pikakuoriutuivat päällysvaatteistaan. Sitten näin, että pitkulaisen laguunin turkoosissa vedessä, lähellä kallioista rantaa, kellui jotakin tummanharmaata.
 – Lapset, älkää menkö veteen! Täällä on...tänne on hukkunu...poro!

Uiminen jäi siltä kertaa, koska maauimala oli suljettu eikä meren rannalle ehtinyt ajaa. Ostimme suklaiset lohtujäätelöt Carrefourista. Myöhemmin otin asiakseni selvittää, miksi poro oli kuollut. Mikä oli totuus? Sain monenlaisia vastauksia eri alojen asiantuntijoilta.

Insinööri epäili, että poron keulavisiiri oli unohtunut auki, ja siitä oli seurannut, että eläimen eri osastoihin oli päässyt liikaa vettä, joka oli lopulta aiheuttanut uppoamisen. Diogenes oli sitä mieltä, että poro halusi osoittaa riippumattomuutta muusta yhteiskunnasta ja jolkutteli sen vuoksi jorpakkoon. Epikuros ajatteli, että poro oli lompsinut laguuniin tavoitellessaan mielenrauhaa kohtuullisten nautintojen kautta. Kohtuus oli kuitenkin jossain kohti unohtunut. Descartes uskoi poron ajatelleen: "Kellun, olen siis olemassa." Kierkegaardin vastauksesta en ottanut selvää, kun hän käytti niin mahdottaman pitkiä virkkeitä. Lacan totesi, että poroa ei ole.

Andy McCoy suhisi selvityksensä: "Ku tsshiigaa tota poroo, ni voi sshanoo, et sshe ei halunnu elää. Toisshaalta tollanen kuolema, sshe on aika rock and roll!" Matti Nykäsen mukaan poro oli ollut lomalla, ja kun mies kerran on lomalla, niin akat pitäkööt turpansa kiinni. Kalvinistit olivat sitä mieltä, että poro oli predestinoitu laguuniin ja kuolemaan. Martti Syrjä muotoili asian poron näkökulmasta seuraavasti: "Tää laiffi ei oo mun makuuni, mua kutsuu kohta laguuni."

Viikatteen Kalle näkee kaikki vesistöt "hukuttautumisen keinoina and" eikä poro juuri poikkea ihmisestä. Ilkka Kanervan mukaan poron elämästä oli puuttunut tasapaino, ding ja dong, vai mitä ne nyt olivatkaan. Trumpin mielestä uutinen poron kuolemasta oli feikki eikä porolla ole lajina mitään hätään, niin kuin ei jääkarhuillakaan.

Silloin tällöin ajan laguunille kuin Poro, eikun siis niin kuin Pomo ajaa joelle siinä yhdessä laulussa, tuijotan laguunin turkoosia vettä ja kysyn kerta toisensa jälkeen: Miksi?

Ei kommentteja: