Mies luopuu omaisuudestaan, pakkaa reppunsa ja kiertää muutaman vuoden Jenkkilää. Lopulta hän vetäytyy Alaskan erämaahan metsästämään, lukemaan ja rustaamaan päiväkirjaa. Neljän kuukauden jälkeen eräily muuttuu odotettua rankemmaksi: liha ei säilykään niin kuin piti, ja pian eväät hupenevat.
Päiväkirjapohdinnoissaan mies päätyy lopulta siihen, että onnellisuus löytyy vain, kun se jaetaan toisten kanssa. Hän alkaa suunnitella paluuta ihmisten ilmoille, mutta valtavien jokien tulviminen estää poistumisen erämaasta. Odottaessaan ulkopuolista apua hän päätyy syömään juuria ja marjoja. Lajintunnistus menee vikaan, ja hän napsii vahingossa myrkyllisiä marjoja. Hän rustaa jäähyväiskirjeen maailmalle ja vetäytyy makuupussiinsa kuolemaan. Pari viikkoa myöhemmin eräs metsästysporukka löytää ruumiin.
Eräs viisivuotias filosofi ilmaisi äskeisen oivalluksen omin sanoin, kun istuimme kotisohvalla katsomassa Hauskoja kotivideoita: "Mä en naura, jos sä et naura."
*Tositarinaan pohjautuvassa elokuvassa Into the Wild (suom. Erämaan armoille).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti