Kömyän teltan liepeen ali, lumipuku on jäätyneenä kuin peltiä. Taas täytyy lähteä vartioimaan tarunhohtoisen Hiienvaaran harjoitusrajaa. Rajajääkäri kaataa pakin kanteen mustaa kahvia. Miten näin paha juoma voi olla näin hyvää? Lämmittää mukavasti ja saa mahan sekaisin.
Automme nousee aina vain ylemmäksi. Kilometrin korkeudessa pysähdymme ja nautimme parhaan A-luokan kapet. Siellä täällä näkyy jyrkkiä riisiviljelmiä ja kaukana alhaalla välkkyy Tyynimeri. Jos jäisi asumaan tänne. Viljelisi itse riisinsä ja huutelisi rannalla asuville: "Pitäkää tunkkinne! Meitä ei kiinnosta!"
Suvivirsi veisataan. Erään oppilaan vanhemmat antavat minulle paketin. Se on kovasti kaljatölkin muotoinen, mutta hölskyttelytestin perusteella kyseessä ei ole neste. Paketista löytyy Pauligin erikoiskahvi, jonka kyljessä komeilee Bengtskärin majakka. Keskipaahtoinen kahvi enimmäkseen Kolumbian kunnailta. Jo alkaa gradun viimeistely sujua.
Ensimmäinen kokonainen syksyni opettajana alkaa, joten kahvinjuonti pääsee oikein kunnolla käyntiin. Riennän joka välitunnilla opehuoneeseen ryystämään. Päivän jälkeen kahvia, keksejä ja Hesari. Sitten luokkaan suunnittelemaan rapuvisoja ja kaiken maailman kisoja.
Melomme kiemuraista jokea pitkin laavulle. Oppilaat tekevät tulen tuluksilla. Keitämme pannukahvit, mutta huomaamme, että Kupilkat olemme unohtaneet matkasta. Juon kahvin tuohilipistä ja kastan siihen Digestivea. Sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti