sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Sa(n)kari

Sakari ajatteli olevansa kova jätkä. Ei sellainen kova jätkä, joka polttaa punaista Marlboroa ja räkii joka paikkaan, vaan sellainen sitkeä taistelija kuten Rocky Balboa, joka kestää lukemattomia iskuja ja jatkaa silti eteenpäin tai niin kuin Dean Karnazes, joka juoksee 560 kilometriä nukkumatta tai niin kuin alikersantti Rokka, joka menee poteroon eikä "lähe sielt' hitollakaan". 

until reality called*

Arkiaamuisin kun vaimo ja lapset lähtivät töihin, kouluun ja hoitoon, Sakari kampeutui ulos. Kilometrin matka keskustaan väsytti miehen täysin, vaikka puolta vuotta aiemmin hän oli hölkännyt omatoimisen marathonin. Nyt Sakarilla oli psykiatrin lupa olla kaikin puolin heikko. Oli myös lupa olla tekemättä mitään ja lupa tehdä mukavia asioita. Onneksi mukavia asioita riitti: tulen tekeminen takkaan, vahvan kahvin kittaaminen, Juicen kuunteleminen Spotifysta ja Jack Reacher -mättöromaanisarjan lukeminen.

Lääkäri oli kieltänyt autoilun: ainoastaan kylällä sai ajella, mutta isolle tielle ei saanut lähteä. Mitään asiaa, mukavaakaan, ei saanut tehdä enempää kuin tunnin kerrallaan. Sai olla kuin lapsi, sai kiukutellakin. Vaimo oli ymmärtäväinen, ja "tosi ystävä on enemmän kuin veli"**. Velipoika soitti joka päivä. 

Päiväkirjani kuvitusta vuodelta 1998***.
Viikot kuluivat. Vähitellen voimat alkoivat palautua. Sakari pystyi jo kävelemään pitempiä lenkkejä. Hän kuunteli uudestaan ja uudestaan Michael Monroen kappaletta All You Need. Kappaleen elämänilo jotenkin tarttui. Kävelylenkit pitenivät, ja sairasloman lopulla Sakari pystyi hiihtämään muutaman tunnin päivässä.

   grace makes beauty out of ugly things
       (U2: Grace)

Sairaslomalla Sakari ehti miettimään asioita ja jotkin asiat muuttuivat. Muita väsyneitä oppi hieman ymmärtämään. Armosta oppi jotakin uutta. Löytyi uusi harrastus: kirjoittaminen. Pari biisiä syntyi. Ja blogia hän alkoi kirjoittaa nimellä Jake Next Door****

   kaiken minkä teen
   joka askeleen
   Hän tuntee tarkalleen
   aina tulla saan
   syliin suurimpaan
   Hän kantaa uupuneen
      (Exit: Kaiken minkä teen)

Kolme vuotta myöhemmin samanlainen sakkolenkki toistui, joskin kevyemmässä muodossa.

*     Ratkaiseva kääne Michael Monroen kappaleessa All You Need.
**   (Sananlaskut 18:24)
*** Piirsin mallista wanhojen tansseja edeltävänä iltana, en muista mikä kuva oli mallina.
****Blogin nimi muutettu.


Ei kommentteja: