B.A.S.K.E.T.B.A.L.L. 2/10

A niin kuin Amerikan pelikentät

Laskeuduimme vaimon kanssa Atlantan lentokentälle. Tullissa jäimme kiinni meetvurstivoileipien salakuljettamisesta. Pieni virkaintoinen tullikoira jäkitti vieressäni ja jouduin luovuttamaan voileivät Amerikalle. Eivät ampuneet minua täyteen 9 mm reikiä, mutta iso virkaintoinen tulli-ihminen tivasi minulta kaikenlaista:
-What do you do for living?
-Er...I'm a student, madam.
-What do you study?
-Education, madam.
-Why?

(Sitä samaa kysyn edelleen itseltäni.)

Lopulta meidät päästettiin sisään Mahdollisuuksien maahan. Suuntasimme isäntäväen kanssa Cheese Cake Factoryn kautta hotellille. Hämähäkki puri minua yöllä otsasta, johon kasvoi kookas kutiava pahka.

Talviaamu valkeni kaupungissa, jossa Seppo Räty oli heittänyt olympiapronssia kahdeksisen vuotta aiemmin. Juoksin aamulenkin shortseissa, kun luulin, että Georgiassa olisi lämmin - sehän on, hyvänen aika, suoraan Floridan naapurissa! Ihmisiä tuli vastaan talvikamppeissa. Oli vietävän kylmä. Treenasin lämpimikseni hotellin kuntosalilla. Aamupalan jälkeen suuntasimme Coca-Cola-museoon (first things first) ja illalla odotti täyttymys: Atlanta Hawks vastaan Minnesota Timberwolves. Olin fanittanut NBA:tä vuosien ajan lukemalla SLAM-lehteä ja katsomalla NBA Actioneja, mutta lopultakin pääsin katsomaan kyseistä sarjaa livenä. 211-senttinen Kevin Garnett nakutti 30 pistettä. Tuon kauden jälkeen hänet valittiin NBA:n runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. 

Alabaman puolella pääsin pelaamaan katukorista White Men Can't Jump -elokuvan hengessä, joskaan en rahasta.

norsunluu ja eebenpuu
niinku Paulin laulussa
on harmonias
katukoriksessa
kirkon takapihalla
   (Chest)

Se oli vuonna 2004.

P.s. Seuraavassa jaksossa pelataan katukorista Kaakkois-Aasiassa ja opetellaan laskemaan pisteet cebuanoksi.