keskiviikko 21. tammikuuta 2015

B.A.S.K.E.T.B.A.L.L. 4/10

K niin kuin Kataja. Sieltä kaikki alkoi.

Vitosluokalla potkupallo vaihtui koripalloon, kiitos kaveripiirin, jonka hyvässä imussa kuljin. Ensimmäinen valmentajani Katajassa oli Predrag Grujic, joka muistutti harmaissa collegeissaan Rocky Balboaa. Kun astuimme vanhan urheilutalon parketille, Pepe oli yleensä hallissa tekemässä etunojapunnerruksia - sangen pitkiä sarjoja. Muutama päivä sitten otin yhteyttä Pepeen: hän muisti minut yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen (vaimoni mielestä siksi, että olin takuulla ollut niin äänekäs koutsattava). 

Katajan miesten ykkösjoukkue pelasi tuolloin ykkösdivaria ja kokoonpanoon kuuluivat muun muassa legendat Bernard Harris ja Leon Huff. Harris oli jopa pelannut yhden kauden NBA:ssa: "Kerran Kareem Abdul-Jabbar saapui ennen peliä pukuhuoneeseemme ja meni pissalle... Hei, taidan olla NBA:ssa, ajattelin." * Leon Huff oli puolestaan Katajan ensimmäinen jenkkivahvistus, joka oli palannut seuraan jäähdyttelemään.

Tuohon aikaan Katajan miesten ykkösjoukkueella oli äärimmäisen tyylikkäät raitashortsit. Pian junnut vaativat äitejään ompelemaan heille samanlaiset. Haaveilin ammattikoripalloilijan urasta, mutta jokin meni pieleen ja minusta tuli opettaja.
En ollut kaksinen pelaaja. Kutosluokalla muuan koulukaveri kiusasi minua, koska hän oli sanomalehti Karjalaisesta lukenut, että olin tehnyt pelissä vain yhden ainoan pisteen ja jäänyt pistetilaston jumboksi: "Karjalainen, oikein pistemies!" Nautin kuitenkin koriksesta. Tinkasimme luvan päästä heittelemään sivukoreihin miesten koristreenien ajaksi. Pelasimme pihalla ja puutarhassa ja opettelimme donkkaamaan minikoreihin, kunnes ranteet olivat verillä kuin harakirikandidaatilla. Roikuin Katajassa 1992 - 1995, kunnes Katajasta loppui ikäisteni pelaajamateriaali, jolloin siirryimme Joensuun Koripoikiin.

Rantakylän urheiluhallin varastossa, suuren pallohäkin pohjalla, oli liukkaiksi kuluneita palloja, joilla ei enää pelattu, mutta joita ei oltu raaskittu poiskaan heittää. Niissä luki JoTo, mikä viittasi seuramme entiseen nimeen: Joen Tovereihin. Työväenurheilu muistutti olemassaolostaan. Myöhemmin Joensuun Koripojat hävisivät viimeisen taistonsa Katajalle ja seuran toiminta tyrehtyi.

P.s. Seuraava teksti kertoo siitä, kun veljekset lähtivät tienaamaan rahaa tuomaroimalla isoa turnausta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitellusti.

*Harris Urheilusanomien haastattelussa 2014.

Ei kommentteja: