Tuhannen ja yhden herneen tarinoita, osa 2/1001

Muut laskivat mäkeä, mutta nelivuotias Emma hääräili pihalla risujen kanssa.

–Emma, mitä sie rakentelet?

–Tässä on Suomi ja tässä on Afrikka. Ja niiden välissä on silta.

–Jaahas, mitäs Suomessa ja Afrikassa on?

–Afrikassa on puita ja villisika. Suomessa on jäähalli, puita ja kuoppa.

Tapahtumasta on neljä vuotta, mutta silta Afrikasta Suomeen on edelleen auki. Toivotan kaikki avuntarvitsijat sekä opiskelijat, työntekijät ja turistit sun muut tervetulleiksi Suomeen, vaikken koko maata omistakaan (vähän vajaat 1000 neliötä vain).  Täällä tarvitaan työntekijöitä ja veronmaksajia. On tuikitarpeellisia ammatteja, jotka eivät kiinnosta suomalaisia tarpeeksi (esimerkiksi hoitoalalla). 

Eräs nigerialainen kaverini pyysi jelppiä työnhaussa, joten näytin, miten tehdään työhakemus ja miten luetaan Mollia. Pian näin äijän siivoamassa markettia – oli saanut töitä kolmesta paikasta. Toisessa marketissa oli töissä tuttu sierraleonelainen huippu-urheilija. Eteläkorealainen kaverini teki työkseen lumitöitä, siivosi ruumishuonetta ja suoritti tohtoriopintoja. Olen auttanut useaa maahanmuuttajaa työnhaussa, viimeksi tänä syksynä paria kaveria. Älkäämme vetäkö vieraita esineitä nenäonteloon, jos näemme mamujen käsissä älypuhelimia, koska niillä on näppärä hakea töitä. Ja jos kieli- ja ammattitaidoton mamu vie työpaikkani, se on minulle aivan oikein. "Siitäs sait, sanoi Michael Knight", kuten setäni tapaa sanoa. 

Villisioille (kaiken väriset raiskaajat ja sen sellaiset) pitäisi olla kuoppa, sellainen vankimonttu, mistä ei pääse heavyllä. Ei nyt ihan saunan taakse sitä monttua, mutta siihen lähelle. Viattomat eivät saa joutua kärsimään, eivät minkään väriset. Tunnen mamuja, jotka työskentelevät Suomessa yrittäjinä, hoitajina, lääkäreinä, tutkijoina, siistijöinä, tulkkeina, pastoreina, rakennusmiehinä, opettajina ja oppilasohjaajina. On suuri vääryys, jos nämä Suomea rakentavat ihmiset joutuvat kärsimään raiskaajien vuoksi.