perjantai 30. lokakuuta 2015

Eebenpuu ja norsunluu

Oli aamurukouksen aika.

Seurasin vierestä, kun pojat hakivat puhdasta vettä rantasaunalta, pesivät kätensä, huuhtelivat suun, vetivät vettä nenään ja puhalsivat sen ulos. Pestiin kasvot ja kyynärvarret, hiukset kostutettiin, ja korvat sekä jalat saivat pesun. Kuulin monimutkaisen sarjan rukouksia ja näin suuren määrän kumarruksia. Ainoat  sanat, jotka ymmärsin, olivat usein toistuva "Allahu akbar".

Minulla on ollut omassa avainnipussani vierekkäin avaimet niin koulun moskeijaluokkaan kuin helluntaiseurakuntaankin, sulassa sovussa kuin eebenpuu ja norsunluu Paul McCartneyn pianon koskettimilla:

Ebony and ivory live together in perfect harmony
Side by side on my piano keyboard, oh Lord, why don't we?

We all know that people are the same where ever we go
There is good and bad in ev'ryone,
We learn to live, we learn to give
Each other what we need to survive together alive.

    (Ote Paul McCartneyn lyriikasta Ebony And Ivory)

Olen herännyt eritrealaisten, pakistanilaisten ja filipinojen kodeista. Minua on kohdeltu ystävällisesti. Minua on siunattu oppilailla Afganistanista, Angolasta, Japanista, Kongosta, Somaliasta, Tšetšeniasta, Ukrainasta ja Venäjältä. Olen opettanut Turkin ja Irakin kurdeja. Sierra Leonesta kotoisin oleva ammattiurheilija on saunonut meillä ja tehnyt ylistysbiisin, jota vaimoni soitti pianolla. Olen käristänyt makkaraa nigerialaisten opiskelijoiden kanssa. Namibialaisten veljesten kanssa kirmasimme kuumasta saunasta parin kympin pakkaseen ja kahlasimme saunaa ympäri niin, että keuhkoihin alkoi koskea. Hangessa piti myös kieriä, luonnollisesti. Veljeksistä nuorempi oli kysynyt minua bestmanikseen.

Kesken erään suomi toisena kielenä -oppitunnin oppilaat alkoivat esitellä minulle arpiaan. Sellaisia arpia, joita suomalaisilla lapsilla ei ole, koska kaupungeissamme eivät kranaatit vihellä. Olen nähnyt kidutettuja ihmisiä, särkyneitä katseita. Eräs tuntemani mies, jota oli kidutettu kotimaassaan, joutui puukottajan uhriksi kotikaupunkini torilla. Syynä oli puukottajan mielestä väärä ihonväri.

Isäni äiti joutui lähtemään sotaa pakoon Viipurista. Hän ja hänen äitinsä ja pikkuveljensä matkustivat kymmenen päivää karjavaunussa ennen kuin pääsivät Vöyriin.


Ei kommentteja: