B niin kuin BIGGER!
–Jaakko, tahdotko tulla samanlaiseksi kuin hän?
Valmentajani Predrag Grujic osoitti lihaksikasta koripalloilijaa, Marko Mutikaista*, joka hyppi aitoja vanhan urheilutalon parketilla. Ymmärsin heti, mutta väärin ja aloin nostelemaan murkuloita entistä enemmän. Mutikainen, kovan treenin kummisetä, vuodatti hikeä urheilutalon punttisalilla, joten suuntasin sinne mustassa hihattomassa Shaq-paidassa. Marko puuttui peliin, kun ylisuuret painot heiluttivat minua:
Valmentajani Predrag Grujic osoitti lihaksikasta koripalloilijaa, Marko Mutikaista*, joka hyppi aitoja vanhan urheilutalon parketilla. Ymmärsin heti, mutta väärin ja aloin nostelemaan murkuloita entistä enemmän. Mutikainen, kovan treenin kummisetä, vuodatti hikeä urheilutalon punttisalilla, joten suuntasin sinne mustassa hihattomassa Shaq-paidassa. Marko puuttui peliin, kun ylisuuret painot heiluttivat minua:
–Seis, nuorimies! Nyt otat pelkän levytangon ja teet niitä hauiskääntöjä selkä seinää vasten. Noooin!
Kyselin Markolta treenivinkkejä ja kärsivällisesti hän niitä jakeli, vaikka olin takuulla kokolailla rasittava rimpula. Kerran hän tosin tokaisi, että voisin tuoda hänelle sata markkaa koutsinpalkkiota, minkä tulkitsin kuitenkin vitsiksi. Muistan erään I divaripelin, jossa Mutikainen heitti kahdeksan kolmosta sisään, kaikki erittäin kaukaa. Hän kyykkäsi kovaa ja pystyi donkkaamaan, vaikkei ollut pitkä. Jonkin ajan päästä Markosta sanottiin, että hän bodasi itsensä ulos koriskuvioista.
Urheilutalolla näin ensimmäisen kerran myös tulevan treenikaverini Monosen, kun tämä teki hauiskääntöjä ja pystysoutuja supersarjoina verisuonet pullottaen. Aloimme puntin lomassa tekemään donkkitreeniä minikoreihin. Myöhemmin päädyimme treenaamaan samassa joukkueessa (JoKoPo) sekä nostamaan puntteja lukion salilla ja kotisalillamme. Kerran, kun saunoimme meillä punttien ja pullistelujen päälle ja oli kova pakkanen, saimme päähämme lähteä Mäkkiin Hopeanuolella pelkät pyyhkeet päällä. Ja joukkuetovereissa herätimme hilpeyttä ainaisella pullistelulla pukuhuoneen peilin edessä: toinen esitteli pyykkilautaa ja toinen Pectoralis Majoreita. Istuimme Rantakylän urheiluhallin pukuhuoneessa aina peiliä vastapäätä. Monosen nimi kehittyi Donkki-Monoseksi, kun hän onnistui lyömään pallon renkaan läpi pelissä - kiitos jatkuvan askelkyykkytreenin. Itse en koskaan yltänyt donkkaamaan pelissä, vaikka olin Monosta pidempi.
Urheilutalolla näin ensimmäisen kerran myös tulevan treenikaverini Monosen, kun tämä teki hauiskääntöjä ja pystysoutuja supersarjoina verisuonet pullottaen. Aloimme puntin lomassa tekemään donkkitreeniä minikoreihin. Myöhemmin päädyimme treenaamaan samassa joukkueessa (JoKoPo) sekä nostamaan puntteja lukion salilla ja kotisalillamme. Kerran, kun saunoimme meillä punttien ja pullistelujen päälle ja oli kova pakkanen, saimme päähämme lähteä Mäkkiin Hopeanuolella pelkät pyyhkeet päällä. Ja joukkuetovereissa herätimme hilpeyttä ainaisella pullistelulla pukuhuoneen peilin edessä: toinen esitteli pyykkilautaa ja toinen Pectoralis Majoreita. Istuimme Rantakylän urheiluhallin pukuhuoneessa aina peiliä vastapäätä. Monosen nimi kehittyi Donkki-Monoseksi, kun hän onnistui lyömään pallon renkaan läpi pelissä - kiitos jatkuvan askelkyykkytreenin. Itse en koskaan yltänyt donkkaamaan pelissä, vaikka olin Monosta pidempi.
–Jake, etkö sie tuu treeneihin?
–Ääh, mie meen puntille.
Lukion toisena vuonna lopetin joukkueessa pelaamisen, koska en yksinkertaisesti ollut tarpeeksi motivoitunut treenaamaan joka ilta vain muutaman peliminuutin tähden. Lukion korisvalmennuksessa kävin koko lukion ajan ja sain koripalloa pelaamalla 11 kurssia kasaan. Korisvalmennuksessa toipilaat saivat mennä puntille, joten olin usein toipilas. Minusta ei koskaan tullut yhtä lihaksikasta eikä taitavaa kuin esikuvastani Mutikaisesta, mutta ulos koriskuvioista itseni bodasin.
P.s. Seuraavassa jaksossa pääsen pelaamaan miesten kanssa.
*Marko Mutikainen on tosielämässä Marko Mutikainen.
*Marko Mutikainen on tosielämässä Marko Mutikainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti