Asiantuntijat ovat ikäviä. Huikkasin kuitenkin jotakin huoletonta vastaukseksi tuolle juhlaseurueeseen kuuluneelle tuntemattomalle herrasmiehelle, joka oli uskaltanut arvostella rakasta autoamme. Vaihdoimme siviilivaatteet ja pakkauduimme taloudellisen itsemurhan sisään. Kävimme tankkaamassa Turun laitamilla. Ennen kuin pääsimme kunnolla pois kaupungista, pakoputki repesi ja ääni oli sen mukainen. Varsinkin kiihdyttäessä hytin muoviosat resonoivat sietämättömästi. Opin kiihdyttämään nopeasti marssinopeuteen. Rukoilin, että selviytyisimme ehjin nahoin Joensuuhun.
Vähän ennen puolimatkan krouvia täytyi vaihtaa kuskia, en millään jaksanut ajaa enempää kahden tunnin yöunien, häiden ja esikoisen vahtimisen jälkeen. Majoituimme anoppilan yläkertaan Jämsässä. Nautimme yöpalaksi mamman pitsaa, jonka erinomainen maku perustuu paitsi rakkauteen, jolla se on valmistettu, myös kahteen juustokerrokseen, jotka sijaitsevat muun täytteen molemmin puolin.
Seuraavana päivänä selvisimme ehjin nahoin Joensuuhun. Kurvasin alaoven eteen. Vaimo kantoi pienen tyttäremme kotiin. Tyhjensin auton tavaroista. Lähdin ajamaan parkkipaikalle. Muuttoauto tukki tien, joten piti kiertää vastapäivään korttelin ympäri. Kun pääsin Puronsuunkadulle, pakoputkeen tuli totaaliruptuura: se katkesi taka-akselin etupuolelta, jäi muovisten kiinnikkeiden varaan ja hakkasi syvät jäljet asfalttiin. Toinen pää hakkasi auton pohjaa niin, etten uskaltanut ajaa.
Laitoin hätävilkut päälle. Vein kolmion auton taakse. Soitin naapurissa asuvalle veljelle, joka ajoi auton hy-vin hi-taas-ti parkkipaikalle samalla kun minä kävelin syvässä kumarassa ja pidin pakoputkea irti asfaltista. Parkkipaikalla irrotin katkenneen pakoputkenpätkän kiinnikkeistä. Sinnittelimme taloudellisen itsemurhan kanssa vielä puolitoista vuotta. R.I.P. BAB-963.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti