Ruoste

Oli lämmin ilta ja koivuissa kirkkaat lehdet. Kylän toisella puolen pojat jo aloittelivat saunailtaa. 

Olin myöhässä, koska huolsin vuokrakasarmin parkkipaikalla vanhaa uskollista. Vaihdoin kesärenkaat (myöhässä). Silloin oli aluvanteet, toisin kuin nyt. En muistanut laittaa käsijarrua päälle, joten auto karkasi tunkin päältä - selvisin onneksi säikähdyksellä. Lopuksi paikkamaalasin Volvoa. Sivuosuma kaupan pihasta eteen kurvanneeseen Corollaan oli aiheuttanut sen, että 740:n keulaa piti hieman paikkamaalata ja vilkun umpio täytyi vaihtaa. Toyotaan piti vaihtaa vanne, lokasuoja ja ovi. 

Hioin maalin pois ja sudin valkoista maalia päälle. Lopputulos ei ollut kaunis, varsinkaan muutaman kuukauden päästä, kun maali alkoi lohkeilla. Maalaamisen lomassa satuin kurkistamaan lokasuojan alle. Siellä olevan ruosteen määrä sai vuorisaarnan soimaan korvissani: Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Olin erittäin kiitollinen siitä, että aarteeni on taivaassa.

Pyöräilin saunailtaan. Puolimatkassa ohitin kaksi skiniä, jotka huutelivat minulle pitkän tukkani takia. Se oli Joensuussa vuonna 2006. Eilen vein Klonkswagenin maalaamolle, lokasuoja oli ruostunut puhki. Mietin taas koita, ruostetta, varkaita, isoisän olkihattua ja ylipäätään suosikkimurheenaihettani: kaiken katoavaisuutta. Lynyrd Skynyrd lauloi: what ain't dead is surely dying one day at a time/money burns and good gold shines/dreamers dream and find us fine/world keeps spinning round and round/save our souls before it all comes down.