Paavi, anoppi ja mie

Paavi Franciscus murjaisi vitsin: 

"Kuten tiedätte, minulla ei ole anoppia. Tiedän kuitenkin jotakin kanssakäymisestä anopin kanssa, koska olen jatkuvassa konfliktissa Paholaisen kanssa."

Vatikaanin päämies innostui jatkamaan: 

"What's the difference between in-laws and out-laws? Out-laws are wanted."

Eräässä toisessa puheessaan paavi sanoi: 

"Kuten kaikki tiedämme, täydellistä perhettä ei ole. Täydellistä aviomiestä ei ole eikä täydellistä vaimoa." Pienen taidepaussin jälkeen katolisen kirkon nokkamies jatkoi: "Ei nyt aleta edes puhumaan täydellisistä anopeista."

Minulla on hyvät välit anoppini kanssa. Ensimmäinen joululahja häneltä oli venäläinen klassikko: Dostojevskin Idiootti. Olen lukenut sen kolmesti ja pidän siitä, vaikken ymmärrä puoltakaan. Erään kerran anoppi tokaisi keittiössä: "Hanne-Mari se on aina ollut niin ahkera. Jaakko, te täydennätte toisianne! Eikun, herranen aika, en minä tarkottanut!"

Kerran anoppi oli meillä tapansa mukaan auttelemassa: leipoi, luki lapsille sun muuta. Vierailun päätteeksi vein hänet juna-asemalle. Junan lähdettyä selvisi, että olin laittanut anopin matkaamaan Seinäjokea kohti, kun olisi pitänyt laittaa Jyväskylän suuntaan.

Mitenkäs se oli: onko se paavi erehtymätön vai eikö?

Ja mitä tekee Jumala?

Oli kiireisen päivän aamu kesäloman kynnyksellä. Piti askarrella, teettää ja arvioida kokeita, antaa arvosanoja, pitää koristreenit, olla tupperwareleskenä ja ties mitä. Aamulla viemäri tukkeutui, ja pesukone valutti likavedet pitkin kylppäriä. Parit pissipyykit jäivät odottamaan pesemistä.

Mitä teki Jumala auttaakseen?  Ei mitään, ei niin mitään.

Jumala oli tehnyt kaiken tarvittavan jo toistakymmentä vuotta aiemmin: hän oli marssittanut harmaantuneen Cashin studiolle purkittamaan kappaleen If I Give My Soul. Sitä lauleskelin itku kurkussa ennen töihin menoa ja koko ruokatunnin. Koko viikoksi antoi kyseinen biisi voimia.

If I give my soul, will he stop my hands from shaking? 

If I give my soul, will my son love me again? 

If I give my soul and she knows I really mean it

If I give my soul to Jesus, will she take me back again?

If I give my soul, will he clean these clothes I'm wearing?

If I give my soul, will he put new boots on my feet?
If I bow my head and beg God for his forgiveness
Will he breathe new breath within me and bring her back to me?

(Ote Johnny Cashin esittämästä kappaleesta If I Give My Soul, kappale alunperin Billy Joe Shaverin)

Siduka ja muut

–No niin, olkaapa hiljempaa, nyt on Ahmedin esitelmän vuoro.

–Hmm, hyvaa huomenta. Esitelmani otsikko on "Mihin suomalaiset uskovat?" Suomalaisilla on monia jumalia, joilla kaikilla on omat vahvuusalueensa. Etainen jumala Kela huolehtii suomalaisten raha-asioista. Kuten kirjailija Jari Tervo kuvailee Layla-teoksessaan, suomalainen sanoo usein: "Kela maksaa." Joskus Kela myos inkarnoituu pitkatukkaisen miehen muodossa ja laulaa Bemareista.

Miehille ja naisille on lahtokohtaisesti omat jumalansa. Miehille tarkeita jumalia ovat muun muassa Karhu, Lynx ja Perkele. Metsanjumala Karhulle uhrataan runsaasti juomauhreja ja avioliittoja. Karhun palvominen huonontaa miesten yleiskuntoa, mutta lisaa huomattavasti hetkellista rohkeutta. Karhu tekee miehista myos uskomattoman taitavia laulajia ja naisenkaatajia.

Lynxille uhrataan bensaa, oljya ja terveytta. Lynxin palvojat jumaloivat yleensa myos Karhua eika tassa ole mitaan ristiriitaa. Perkeletta huudetaan avuksi, kun moottorisahan tera jumittuu puuhun tai kun naapurimaa tekee maalin jaakiekossa. Naisten tarkein jumala on Siduka: he suunnittelevat hartaasti Sidukalle menoa tai Sidukalla istumista. Siduka tekee naisista mukavan iloisia ja pyoreita. On myos miehia, jotka istuvat Sidukalla, mutta Karhun palvojat eivat pida heita miehina lainkaan. Joka kevat suomalaiset alkavat sisallissodan kaltaisen vaannoon siita, saako jostakin Suvista laulaa vai ei. Suvi lienee jokin vaistymassa oleva jumala.