A niin kuin Akateemiset Koripalloilijat
Siitä oli tullut eräänlainen rituaali: söin aina kaksi kevytviiliä sokerilla ja kanelilla, täytin Mehukatti-pullon vedellä ja laitoin sinivalkopunaisen pallon tarakalle. Joskus otin mukaan banaania tai rusinoita, mutta yleensä selvisin pelkällä vedellä muutaman tunnin. Niinivaaran rinnettä alas, ohi Tuomon isän radioamatöörimaston ja hyvät vauhdit Suvantosillalla. Lyskan kenttä Joensuun keskustassa kutsui nuorta laiheliinia usein.
Yleensä palloilin siellä ikätoverieni kanssa, mutta joskus ylitin sukupolvien välisen kuilun. Lyskalla pelasi säännöllisesti eräs tiivis aikuisten herrasmiesten porukka, johon kuului hyvin tarkkoja kolmoslinkoja. Varsinainen sharpshooter oli Olli, joka ei syöttänyt koskaan, mutta osui kaaren takaa tarkasti kuin netin kohdennettu mainos. Se sakki pelasi tosissaan, kyse ei ollut mistään pelailusta, jossa pisteidenlaskulla ei ole niin väliä. Joskus he armollisesti ottivat meidät klopit mukaan peleihinsä.
Siitä oli tullut eräänlainen rituaali: söin aina kaksi kevytviiliä sokerilla ja kanelilla, täytin Mehukatti-pullon vedellä ja laitoin sinivalkopunaisen pallon tarakalle. Joskus otin mukaan banaania tai rusinoita, mutta yleensä selvisin pelkällä vedellä muutaman tunnin. Niinivaaran rinnettä alas, ohi Tuomon isän radioamatöörimaston ja hyvät vauhdit Suvantosillalla. Lyskan kenttä Joensuun keskustassa kutsui nuorta laiheliinia usein.
Yleensä palloilin siellä ikätoverieni kanssa, mutta joskus ylitin sukupolvien välisen kuilun. Lyskalla pelasi säännöllisesti eräs tiivis aikuisten herrasmiesten porukka, johon kuului hyvin tarkkoja kolmoslinkoja. Varsinainen sharpshooter oli Olli, joka ei syöttänyt koskaan, mutta osui kaaren takaa tarkasti kuin netin kohdennettu mainos. Se sakki pelasi tosissaan, kyse ei ollut mistään pelailusta, jossa pisteidenlaskulla ei ole niin väliä. Joskus he armollisesti ottivat meidät klopit mukaan peleihinsä.
Vuodet kuluivat, nopeasti niin kuin niillä on tapana. Lusin yläasteen, menin lukioon, lopetin joukkueessa pelaamisen, sain valkolakin, kävin intin ja jostain käsittämätömästä syystä päädyin yliopistoon opiskelemaan opettajaksi.
Eräänä päivänä Late sanoi:
–Tuu Niinivaaralle pelaamaan, siellä on hyvät pelit.
Menin pelipaikalle. Tiesin ennestään vain Laten, joka pelasi Phoenix Sunsin T-paidassa ja oli kova vääntämään korin alla.
–Hetkinen!
Pukuhuoneessa koristossujaan puki sama herrasmieskööri, jonka olin tottunut näkemään Lyskan kentällä, sama lähes salaseuramainen ja myyttinen kokoonpano. Näyttivät tismalleen samalta kuin lähes vuosikymmen aiemmin, ehkä hieman arvovaltaa oli ohimoille tullut. Olli heitti yhtä tarkasti kuin ennen ja syötti yhtä vähän (koska vähempää ei voinut). Kuulin Latelta myöhemmin, että ydinporukka oli takavuosien Joensuun Akateemiset Koripalloilijat (JOAK), joka oli pelannut aikanaan sarjaakin. Kun miehet olivat saaneet tarpeeksi polvivammoja, he olivat siirtyneet sisäkentille.
Eräänä päivänä Late sanoi:
–Tuu Niinivaaralle pelaamaan, siellä on hyvät pelit.
Menin pelipaikalle. Tiesin ennestään vain Laten, joka pelasi Phoenix Sunsin T-paidassa ja oli kova vääntämään korin alla.
–Hetkinen!
Pukuhuoneessa koristossujaan puki sama herrasmieskööri, jonka olin tottunut näkemään Lyskan kentällä, sama lähes salaseuramainen ja myyttinen kokoonpano. Näyttivät tismalleen samalta kuin lähes vuosikymmen aiemmin, ehkä hieman arvovaltaa oli ohimoille tullut. Olli heitti yhtä tarkasti kuin ennen ja syötti yhtä vähän (koska vähempää ei voinut). Kuulin Latelta myöhemmin, että ydinporukka oli takavuosien Joensuun Akateemiset Koripalloilijat (JOAK), joka oli pelannut aikanaan sarjaakin. Kun miehet olivat saaneet tarpeeksi polvivammoja, he olivat siirtyneet sisäkentille.
Vielä Ähtärissä asuessa olen saanut tekstarilla JOAK:in pelikutsuja. Pitänee joku päivä tehdä comeback.
P.s. Seuraavassa jaksossa: Legendaarinen Lyskan kenttä, jota ei enää ole, ansaitsee yhden kokonaisen blogitekstin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti