"...ja kun aamu on en tiedä missä herään..." (J.Leskinen)

On vielä melko pimeää. Yläpuolella näkyy jäisiä kuusenoksia, lunta ja taivasta. Kömmin ulos makuupussista, olen yöpynyt kuusen alla. Onko kyseessä sissikomppanian harjoitus? Tuskinpa, koska olen vasta kahdeksan. Paikka on erään leirikeskuksen piha, jossa testasimme isän kanssa makuupusseja. Hyvin niissä tarkeni.

Herään kylmään tuuleen peltikatolla. Olin putsaamassa kattoa, kun velipoika soitti. Asettauduin selälleni viistolle katolle. Puhelun jälkeen jäin katselemaan pilvien lipumista. Suljin silmät, ihan hetkeksi vain. Huhtikuun viileä tuuli herätti kauneusunilta. Oli sentään turvavaljaat päällä.

Kukko herättää minut ja provosoi kaikki lähikorttelien lukuisat lajitoverinsa kiekumaan. Maayong Puntag, Toledo City! Käännän kylkeä riisipatjalla. Jos saisi vielä vähän unta. Pian matka jatkuu vuorien yli, jyrkkien riisipeltojen halki, toiselle puolelle saarta.

Minut herätetään passintarkastukseen. Olen nukkunut pikkubussin penkillä vaatteita sisältävä muovipussi tyynynä. Intistä tuttu rajavatija tarkastaa passini. Kun seuraavan kerran katson peiliin, huomaan, että muovipussi on värjännyt ison osan naamastani vihreäksi. Nooh, itärajan yli on tullut varmasti kummallisempiakin ilmestyksiä.

Avaan silmät, jäinen katto kaareutuu ylläni. Lämpömittari näyttää plusasteita, mutta pelkäämääni kosteutta ei ole kertynyt lumiluolan seiniin. Siirrän rinkan pois luolan suulta ja kömyän ulos. Talvi luonnon ja ihmisen taloudessa, kaksi opintoviikkoa. Mukavaa tämä tällainen opiskelu.

Havahdun lintujen lauluun, hyttysiä on kaikkialla. Olen taas nukkunut makuupussissa kuusen alla. Telttakin on mukana, mutta en ole jaksanut pystyttää sitä käveltyäni koko päivän. Trangia esiin ja aamukahvin keittoon. Seuraavana aamuna herään laavusta ja sitä seuraavana kodasta.

Herään ensimmäistä kertaa pienen tytön isänä. Tuntuu kaikin puolin epätodelliselta. En pysty syömään mitään, vaikka yleensä nautin megalomaalisen aamupalan. Mielessä on vain pienet pikisilmät ja tumma tukka. Pyöräilen kukkakaupan kautta synnärille.

Herään vieraasta kyydistä. Sinä kesänä liftasin neljänä päivänä ja otin aina päiväunet jossakin autossa. Hyvää vaihtelua perheenisän ja opettajan elämään. Suuri idolini on Nuuskamuikkunen: seikkailija ja filosofi. Alkuperäinen Nuuskamuikkunen oli niin huoleton, ettei omistanut edes kenkiä. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen ei tulisi omistaa enempää kuin jaksaa kantaa mukanaan.

Jos sitä ensi kesänä nostaisi taas peukun pystyyn tien laidassa.