lauantai 6. toukokuuta 2017

Vuonna 1979

Koivunlehdet olivat kirkkaanvihreät. Yläkerrassa insinööritiimi haki automaatista taivaallista kahvia ja siirtyi parveilemaan suunnittelupöydän ympärille.
– Luodaan nyt yks tällanenkin, näin juhannusyön ratoksi, mutta vaan yksi, kuului pöydän päästä.
– Tuleeko siitä mies vai nainen? joku insinööreistä kysyi.
– Mies. Mutta vaihtelun vuoksi sellainen mies, joka ei rassaa autoja eikä metsästä tai kalasta. No, seuran vuoksi saattaa kalastaakin, muttei oma-aloitteisesti. Tykkää kylläkin kulkea pitkin metsiä ja yöpyä tulen ääressä. Hän saa itse asiassa lähiaikoina heprealaisperäisen nimen, joka tarkoittaa 'kulkija'. Tämä jätkä itkee, jos tuolit eivät käänny laulukilpailussa ja itkee, jos tuolit kääntyvät. Hän itkee silloinkin, kun laulaja häkeltyy päästyään jatkoon. Tämä jannu puhuu tunteistaan ja paljon. Hän ahmii runoja ja kirjoittaa niitä lisää, koko ajan täytyy olla runovihko mukana. Hän jumittaa laululyriikoita ja menee niiden sisään turvaan. Tämä kaveri on ihan tavallisen miehen kokoinen, ja omaa joitakin niin sanottuja miehisiä ominaisuuksia, kuten makkaran- ja kebabinhimo ja sotaelokuvilla mässäily. Hän tykkää hakata halkoja ja muutenkin rasittaa itseään fyysisesti, jopa enemmän kuin on terveellistä. Pitääkö kaiken aina olla terveellistä? Monesta kohtaa hän ei kuitenkaan vastaa stereotypistä kuvaa miehestä, ja miksipä pitäisi? Helvettiin stereotypiat! Täällä luodaan uniikkeja yksilöitä! 

Sumppia läikkyi pöydälle, ja joku kiirehti pyyhkimään pöydän kristallista pintaa.
– No niin, kun paha paikka tulee, tämä kaiffari vetäytyy yksinäisyyteen, itkee, rukoilee ja alkaa kirjoittaa, esimerkiksi näin: "Koivunlehdet olivat kirkkaanvihreät. Yläkerrassa insinööritiimi haki automaatista taivaallista kahvia ja siirtyi parveilemaan suunnittelupöydän ympärille..."


Ei kommentteja: