Lainaus Haanpäältä

"Vieressä asteleva naapuri kertoili hiljaisella ja viluisella äänellä, että hän oli ollut mukana, kun tätä tietä rakennettiin. Eikä hän silloin tiennyt olevansa onnen poika. Oli rauha maassa, oli lepoa ja lämmintä. Työn kovuus ja palkan niukkuus olivat silloin pimentävinään kaiken, eikä ihminen osannut aavistaakaan, että saisi vielä kävellä tätä samaa tietä tällaisilla asioilla, läpytellä kylmissään ja puolinukuksissa ja odottaa, missä rähähtävät pyssyt kuin vihaiset koirat ja vievät sen ainoan..."

Näin siis Pentti Haanpää romaanissa Korpisotaa.